Kahden hevosen päivä

Koeviikot on samalla sekä stressaavia, että ihania. Mulle sattui just kivasti tässä jaksossa, että sain lomailla melkein kokonaiset kolme päivää. Tiistaina käväisin aamulla tekemässä psykologian kokeen ja äiti tuli mua sitten hakemaan kymmenen jälkeen. Keskiviikkona sain hölläillä koko päivän kotona, mutta ei se nyt ihan hölläilyksi jäänyt.. Siitä kumminkin lisää seuraavassa postauksessa. Tänään mulla oli pelkästään kokeiden palautukset, joissa meni vain vähän reilu tunti. Uskonnosta tuli ysi ja pitkästä matikasta kasi, ihan tyytyväinen olen. Nämä postauksen kuvat ja kuulumiset ovat siis tiistailta. Pinja oli vielä koulussa, joten menin Lillilläkin pitkästä aikaa. Sini ja äiti olivat auttelemassa, joten ei kahden hevosen liikutuksessa edes kauaa kestänyt.

 Tästä olisi tullut niin hieno kuva, mutta pitkällä objektiivillä ei Voitto pystyyn nousseena mahtunutkaan kuvaan..

Kenttä muistutti edelleen luistinrataa ja tiekään ei ollut enää kaukana siitä, joten päädyttiin menemään pelloilla. Meillä ei mitään suuria peltoja ole, eikä niissä viitsi kauheasti mennä kun hevosten laitumina toimivat aina kesäisin. Hyvin mahtui kuitenkin ottamaan pari pätkää laukkaa sekä ravailemaan ihan kunnolla. Voitto toimikin yllättävän kivasti vaikka oltiin pellolla. Olin kuvitellut sen vain kaahailevan päättömästi, mutta Voitto nosteli koipiaan jo nyt tosi hyvin, sitten kun sataa vielä lisää lunta niin päästäänkin kunnon hankitreeniin.

Maneesittomalla tallilla treenaaminen on tähän vuoden aikaan oikeastaan mahdotonta. Joskus on päiviä, ettei missään pysty ratsastamaan kunnolla. Joten kaikki toivovat nyt tänne lisää lunta, jotta kenttäkin olisi ratsastuskunnossa. Nyt ollaan onneksi päästy käymään maneesilla muutamia kertoja, joten ihan kevyellä köpöttelyllä hepat eivät ole olleet. Ollaan vähennetty molemmilta hevosilta ihan vähän ruokaakin ja nyt niiden käytös on ollut paljon järkevämpää, kuin hetki sitten. Onhan se selvä, että jos saa normaalisti ruokaa muttei pääse tekemään töitä purkautuu se riehumisena ratsastuksessa ja tarhassa. Iskä asensi viikonloppuna tallille lisää valoja ja nyt hevoset ovat viihtyneet yli 12 tuntia putkeen ulkona. Vielä hetki sitten ja viime talvenakin ne alkoivat riehua heti pimeän tultua. Vaikkei ehkä osaisi kuvitella, ne valot oikeasti auttavat ja nyt hepat on tarhailleet ihan rauhassa aamu seitsemästä ilta kahdeksaan. Niidenkin paljon kivempi olla koko päivä ulkona, jos vaan säät sallii. 

Miten te maneesittomalla tallilla asuvat liikutatte heppoja nyt?

Tie oli sen verran liukas, että vaihdettiin peltoa hyppäämällä ojan yli. Voiton kanssa se sujui hyvin. En kyllä käsitä, miten jään aina hypystä jälkeen tälläsissa tilanteissa vaikka tiedän Voiton hyppäävän. Äiti talutteli Lilliä ja poni päätti sitten hypätä ojan vauhdilla. Lähti jo paria metriä ennen juoksemaan, jolloin äitiltä pääsi ohjat tietty irti. Poni paineli onneksi Sinin luokse sokerille ja käyttäytyi sen jälkeen nätisti. Viime aikoina onkin ollut vauhdikkaita tilanteita hevsoten kanssa, onneksi mitään ei ole käynyt!

Tykkään mennä pienelläkin pakkasella loimi päällä, jos ohjelmassa ei ole mitään hikitreeniä. Hevosten lihakset lämpenee ja pysyy paremmin lämpimänä. Eipä siitä mitään haittaakaan ole. Vähän pelottaa, miten me osataan loimittaa Voittoa jos se kohta klipataan. Jotain vinkkejä?

"Sini mä laukkaan niinku tuolta tonne. Otakki sit kuvia!"

 Äiti oli talutellut Lillin valmiiksi sillä aikaa kun minä menin Voitolla. Sitten vaihdettiin hevosia. Minä Lillin kyytiin ja äiti taluttamaaan Voittoa. Voitto käyttäytyi tosi nätisti kun olin selässä, mutta taluttaessa se keksi mörköjä vähän joka paikkaan ja ryntäilikin pariin otteeseen. Voitto ei onneksi lähde koskaan juoksemaan suoraan eteen päin vaan kääntyy aina ihmisen ympärille, joten se ei pääse yhtä helposti vapaaksi kuin Lilli.

Lillillä on niin pienet kaviot ja vieläpä rengaskengät etusissa, että sille tulee tilsoja koko ajan. Tilsakumit saadaan onneksi seuraavassa kengityksessä, johon ei olekkaan enää kauaa. Köpsöttelin Lillillä siis oikeastaan vain käyntiä ja ravia pitkin ohjin. Älkää muuten ihmetelkö mun yhtäkkistä lihoamista, laitoin ilman satulaa menemisen takia turvaliivin takin alle. Olikin pari kertaa lähellä, että keikahdin alas Lillin spurttaillessa.