Kuvakuulumisia viikonlopulta

Moi! Edelliseen postaukseen tuli hirveästi kommentteja. Oli kiva lukea miksi jotkut eivät juuri koskaan kommentoi Syyt olivat kyllä ihan järkeviä ja melkeimpä samoista syistä jää itselläkin kommentointi muiden blogeihin melko vähäiseksi. Kommentointi jää usein siis laiskuuden, puhelimella lukemisen tai yksinkertaisesti sen takia, ettei vain keksi sanottavaa. Jonkin verran tuli teidän puolelta kritiikkiä siitä, etten vastaa kommentteihin. Valitettavasti minulla ei vain ole aikaa. Kesällä kun olin lomalla vastasin jokaiseen kommenttiin, välillä tuntui kuitenkin turhalta kirjoittaa repeatilla kiitosta. Aikaahan kyllä saisi järjestettyä, mutta se on eri asia mistä. Koulu- tai hevosjutuista en sitä voi ottaa, se on varmaan jokaiselle selvä. Ainot mahdollisuus olisi vastata kaikkiin kommentteihin, mutta postata harvemmin. Postauksen tekemiseen kun menee kuvaunmuokkauksineen noin tunti, kuten kommenttien vastaamiseenkin. Itse haluan kuitenkin postailla aktiivisesti, joten mielummin vastaan vain kommentteihin jotka vastausta vaativat. Elkää kuitenkaan unohtako, että luen kyllä ihan kaikki kommentit!

Vähän lisää vielä infoa, ennen kuin mennään varsinaisiin kuulumisiin. Hotelli ja junaliput on nyt varattu Helsinkiin. Olen siis äidin kanssa menossa Hippolan järjestämälle klinikalle,jossa oikeestaan kaikki mun lempparibloggajaat ratsastaa (Aada, Susanna, Sophia ja Oona). Niille jotka on tulossa pieni muistutus: Lippu klinikalle pitää ostaa ennakkoon. Lippuja voi ostaa Erika Hanhisuannolta osoitteesta erika.hanhisuanto@hippola.net. Ilmoita viestissä haluamasi lippumäärä. Jos ostat useampia lippuja, ilmoitathan kaikkien tapahtumaan tulevien nimet viestissä. Yhden lipun hinta on 13 €. Maksu suoritetaan pankkitilille, jonka numeron saa lippujen tilauksen yhteydessä.

Viikonloppuna oli taas niin mukavaa heppailla. Kaikessa rauhassa mentiin valoisan aikaan talliin. Siivoiltiin rauhassa, kuvailtiin ja vietettiin muutenkin aikaa hevosten kanssa. Ensimmäisenä otettiin Pinjasta ja Lillistä kuvia. Voitto seurasi sillä välin tarhassa iskän ja äidin sähkönviritystä. Silloin kun aidoissa ei ole sähköä Voitto nojailee ja syö lankoja. Heti kun napsautin sähkön päälle, pysysi se kaukana aidasta. Pinja heitti Lillin takaisin tarhaan ja seuraavaksi vuorossa oli Voiton ja minun kuvailua. Laitoin Voiton puolivalmiiksi tarhassa, jonka jälkeen mentiin pellolle ottamaan muutama kuva. Kuvat onnistuivat yllättävän hyvin, sillä Voitto poseerasi lähes koko ajan tosi nätisti.

 Pinja otti rakenne kuvankin, vaikka oletinkin sen  kuvaavan tässä mua ja Voittoa vähän lähempää. Karva on kyllä tosi sottasen näköinen. Kunhan klippaajan saikku loppuu niin sitten Voittokin pääsee eroon karvoista, jei! Huomasin, että arsinkin Voiton kaula on hirmu luikku. Ratsastuspohjien tullessa taas kuntoon pitää treenata nyt vähän isommalla vaihteella ja rankemmin. Kohta tulee hangetkin niin pääsee sinne revittelemään.

 "Mamiii en uskalla kertakaikkiaan hypätä tuon ojan yli."

 "Wihii uskalsin!"

 "Oujee täähän on siistiä, voitasko juosta ja hyppiä vähän lisääkin?!"

 "Hei mitä ihmettä, eikö me lähettykkä juoksee? Ja mitä sä siinä maassa kyykit?"

 Kentälle oli jäänyt melko paljon vettä ennen sen jäätymistä. Nyt se sitten muistutti melko paljon luistinrataa... Peltokin oli vielä viikonloppuna sen verran vetinen, että märkä lumi sai jalkoihin isot tilsat. Seuraavassa kengityksessä hepat saa onneksi tilsakumit. Menin ( tai siis jouduin menemään) tiellä, kun se oli oikeastaan ainot paikka missä pystyi ratsastamaan. Laukkailin ja ravailin edestakaisin meidän lähtiteitä. Kuvia ei valitettavasti ole enempää. Lilli nimittäin sai kohtauksen jäädessään yksin tarhaan ja riehui ihan urakalla.  Pinjan oli pakko ottaa se sisälle ja puuhastella sen kanssa, jotta se pysyisi rauhallisena. 

Olin jo lopettelemassa, kun Pinja oli päättänyt  Lillin kanssa tulla tielle mua vastaan. Lilli sitten päätti villiintyä, eikä siinä ollut tietenkään mitään Pinjalla tehtävissä. Poni laukkasi Voiton ohi, josta Voitto sitten villiintyi ja alkoi hyppimään  Lilli laukkaili hetken tiellä ja jäi sitten odottamaan, että Pinja tulisi sen hakemaan. Onneksi ei kulkenut autoja juuri silloin ja oli onneksi valoisaa, että autoilija olisi varmaan huomannut karanneen karvapallon..