Olipa ihanaa!

Niin muuten oli, oikeasti kivaa pitkästä aikaa heppailla kunnolla! Viime aikoina ratsastus ja hevosten hoito on tuntunut pakkopullalta. On pimeetä, kuraista ja huonot kelit, kenttä on jäässä tai tulee jäätäviä tilsoja joten kunnon treenaaminenkaan ei onnistu... Perjantaina lähdin äidin kanssa talliin ja tarkoitus oli ratsastaa ihan kunnolla, olihan edellisenä päivänä ollut vapaapäivä. Kentälle päästyä oli jaloissa isot ja niin kovaksi pakkautuneet tilsat, ettei niitä meinnanut saada pois. Lillin pieniin kavioihin, joissa on vielä rengaskenkä tuli oikeasti niin isot ja korkat tilsat että pelättiin sen jalkojen pyörähtvän paikoiltaan (voikohan niin edes käydä..:D). Lumet olivat onneksi sulaneet yön aikana pois ja oli mitä mainioin sää viettää kunnon heppapäivää.

Oltiin tallilla kahden kameran voimin, joten kuvia tuli tällä kertaa runsaasti. Sininkin sain vielä suostuteltua kuvaajaksi ja kattokaa miten hyviä kuvia Sini osaa nykyään ottaa! Kaikki tän postauksen kuvat on sen ottamia (patsi se missä se ite on), ratsastuskuvatkin onnistui jo tosi hyvin. Neuvoin vähän sille miten suljinaikaakin saa säädettyä, jos kuvat ei kamean ruudulla näytäkkään hyville.

Voitto oli yhtenä päivänä kuopionut tollasen valtavan kuopan tarhaan. En ymmärrä eikö se ollut tajunnut lopettaa siinä vaiheessa kun hiekan ja ton kankaan alta alkoi iso sepeli lentämän.. Ei ilmeisesti. Paikkailin kuopan sitten heti ensitöikseni. Pinja oli antanut hevosille päiväheinät, joten puuhasteltiin ekana tallihommia. Näin hevoset ehtivät syödä rauhassa ja muutenkin tykkään enemmän tehdä tallityöt ennen ratsastusta, että ratsastuksen jälkeen voi laittaa vain hepan karsinaan/tarhaan.

Pinja lähti ekana maastoon ja laittoi Lillin ulkona valmiiksi. Pitelin sitä siinä sitten sen aikaa, kun Pinja kävi laittamassa omat varusteet. Sini sanoi, että näytän tossa ylemmässä kuvassa ihan auringolle :D!

Käveltiin Pinjan ja Lillin matkassa hetki, jotta Pinjakin saisi pari kuvaa maastosta. Kumpikaan meistä ei sitten jaksanut lähteä koko reissun ajaksi kuvaamaan, joten käveltiin takaisin tallille laittamaan Votea kuntoon.

Voitto söi aluksi ihan rauhassa heiniä, luuli varmaan että Lilli oli vain lyhyillä alkukäynneillä. Sitten kun sitä ei kuulunut hetken päästä takaisin huolestui Voittokin, ensin se hölkötteli ja hirnui portille jossa Sini oli ottamassa kuvia. Seuraavaksi se päättikin vähän villikoida, olin juuri aikeissa ottaa sen sisälle mutta saipa nyt riehua hetken. Tarhan pohja oli hyvässä kunnossa niin välillä tollanen riehuminen tekee vain hyvää. Joku on joskus ihmetellyt miksi meillä otetaan hevoset sisälle jos ne riehuu, siksi ettei käy vahinkoa. Usein ne on riehuneet jo pitkään, eivätkä ole tajunneet itse lopettaa tai sitten esim. laidun on liukas tai tarha kovaksi jäätynyt.

Laitettiin Voitto sisällä Sinin kanssa kuntoon. Sini harjaili suojia ja mä laittelin Voittoa valmiiksi. Voitollahan oli aikoja sitten se iso haava takajalassa, se on melko hyvin parantunut mutta siinä on edelleen rupi. Suojat hinkaavat sen ruven aina pois, jolloin tilalle tulee uusi ja näin ollaan kierteessä. Nyt olen laittanut sille ratsastuksen ajaksi pintelit.

Pinja tuli juuri maastosta kun olin menossa kentälle, joten Lilli pääsi uusintakierrokselle. Käytiin kävelemässä maastossa alkukäynnit. Ja Voitto oli ihan innoissan, harmitti oikein kun oli oikeastaan pakko mennä kunnolla kentällä eikä voitu lähteä maastoon.

Voitto on inhottavan epäsiistin näköinen tuon karvansa kanssa. Klippaajan piti tulla huomenna, mutta joutui perumaan sairastumisen takia. Toivottavasti saadaan joku klippaamaan tai jostakin kone, että yritetään itse sitten tuhertaa.. Mutta nyt takaisin ratsastukseen. Olin varma, ettei Voittoa kiinosta mennä kunnolla ja se katselee vaan mitä kaikkea siellä naapurissa ja meidän pihassa tapahtuu. Olin kuitenkin väärässä. Voitto keskittyi poikkeuksellisen hyvin siihen mitä siltä pyysin. Ravissa kesti hetki ennenkuin sain sen pehmeeksi edestä, mutta sen jälkeen se ravasikin kivasti tosin vähän hätäisesti. Mutta kiva kun sillä on omaa virtaa liikkua, eikä tarvitse patistaa eteen. Sini lähti sitten ravien jälkeen sisälle ja kuvaajaksi vaihtui Pinja. Laukasta on vaikea saada onnistunutta kuvaa, nytkin niitä tuli tasan yksi. Pinja sanoikin heti kentälle tullessaan, että eihän tollasesta laahalaukasta voi edes saada hyviä kuvia. Kerran sitten käskin eteen ja vitsi se laukka tuntu hyvälle sen jälkeen! Enregistä ja isoa, pitää aina pyrkiä tollaseen. Tein muutamat vaihdot ja voltit molempiin suuntiin, jonka jälkeen ravailin hetken. Kävin loppukävelemässä maastossa, otin hepan sisälle riisuin varusteet, heitin loimen selkään ja vein sen takaisin tarhaan.

Nyt lähdetään talliin Pinjan kanssa ja kuvataan teille videopostaus, kun hypätään itsenäisesti!
ps. muistakaa vastata tähän lukijakyselyyn