Itsenäistä hyppelyä

Moikka! Tänään oltiin hyppäämässä maneesilla js kuten moni on varmaan aikaisemmista postauksista jo lukenut hypättiin pitkästä aikaa ilman valmentajaa, kun ei saatu aikatauluja täsmäämään. Viime viikonlopun treenit peruuntuivat kovan pakkasen vuoksi, joten taukoa oli taas kertynyt ikävästi kaksi viikkoa.

Mentiin Pinjan kanssa talliin kerrankn hyvissä ajoin ja ehdittiin siivota karsinatkin ennen lähtöä. On aina ikävä tulla kotiin maneesilta, jos tietää että vielä on karsinan siivous edessä. Laiteltiin hevoset ihan normaalisti valmiiksi siivouksen jälkeen ja päästiin lähtemään hyvissä ajoin. Meidän oli perillä tarkoitus rakentaa rata yhdessä Pinjan ja äidin kanssa ja sitten vasta ottaa hevoset pois kopista. Ennen meidän varausta maneesissa oli kuitenkin joku, jonka hevonen pelkäsi kuulemma esteitä, eikä sitten oikein voitu kun kantaa pari tolppaa ja piirtää viivoja esteiden paikalle.

Laitettiin hevoset maneesin ulkopuolella valmiiksi, jonka jälkeen verkkailtiin normaalisti. Autoin alkukäyntien aikana äitiä kantamalla tolppia paikoilleen. Meidän verkatessa sai äiti kuitenkin rakennettua hyvin radan, vaikka muita apukäsiä ei ollutkaan. Olin suunitellut radan helpoksi rakentaa, joten suurin osa radan esteistä oli lähellä paikkaa missä esteitä säilytetään.

Ravailin muutamia kierroksia pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjat käteen ja taivuttelin molempiin suuntiin hepan hyvin. Voitto oli ravissa jälleen melko kiva, joten paljoo ei tarvinut työstää. Laukkailun jälkeen menin kavaleteiksi lasketuilla esteillä erilaisia tehtäviä. Voitto oli melko reipas, joten hypyt lähtivät vähän liian usein vähän liian kaukaa noin pieniksi esteiksi. Kerran tultiin ravipuomitkin laukassa kun ei mun pidätteet menny oikein läpi.. Pinja hyppäsi välissä Lillillä pari hyppyä, jonka jälkeen äiti nosti esteet 70-80cm korkeuteen. Mentiinkin koko ajan pienillä esteillä, koska tarkoitus olisi nyt vain saada rutiinia radoista eikä sillä korkeudella ole siinä niin suurta merkitystä.

Mua jännitti aluksi vähän minkälainen tuo 13metrin väli tulee olemaan. Mun ratapiirrosvihkossa luki, että ollaan menty sitä joskus aikoinaan kolmella laukalla. Pinjakin oli varma, että failaan sen ensimmäisellä kerralla. Väärässä oli, sillä tämä väli olikin helppo ratsastaa jokaisella kerralla, vähän vain eteen ja hyvä tuli. 17metrin väliä tulin fiiliksen mukaan joko vähän tasapainottaen viidellä laukalla tai vähän eteen neljällä. Isommilla esteillähän 17m on neljä laukkaa, mutta viisikin toimi näillä hyvin.

Yhtään pahaa mokaa ei lähestymisissä tullut. Muutaman kerran ajoin vähän turhan paljon ja pari kertaa ponnistuspaikka oli liian pohjassa, mutta muuten olen oikein tyytyväinen. Voitto oli varsnkin alussa tosi villi ja pukitteli ekoilla radoilla. Ekan pukkisarjan jälkeen en enää pystynyt ratsastamaan kunnolla seuraavalle esteelle, mutta seuraavilla kerroilla kun osasin valmistautua pukkeihin onnistuivat lähestymiset niistä huolimatta. Pukitustilanteissa koitin muistella valmentajien ohjeita ja ratsastaa kaarteessa herkillä avuilla taivuttaen, enkä vaan kääntää seuraavalle esteelle.. Pukit nimittäin tulevat erityisesti kulmissa ja kaarteissa. Viimesillä radoilla ei takapää enää lennellyt, joten pistetään pöllöenergian piikkiin.

llman valmentajaa hyppäämisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun valmentaja ei ole sanomassa mitä tehdään ja miten, joutuu itse ajattelemaan enemmän ja tekemään omat päätökset, mutta toisaalta virheet kuten liian pitkät ohjat huomaa vasta jälkeenpäin videolta. Lisäksi pitää itse pystyä analysoimaan omaa ratsastusta, miksi tuli liian lähelle, miksi hevonen kielsi, miksi sarja jäi liian pitkäksi jne. Nykyään pystyn siihen itsekkin, mutta ehkä vielä vuosi sitten en läheskään aina osannut analysoida virheitäni.

Kuinka moni teistä hyppää ilman valmentajaa säännöllisesti? Miksi?

Parista radasta olisi myös videota:

linkki videoon