Ei mennyt hyvin ei..

"Siis onks ihan pakko lähtee treeniin?!"

Maanantain Sannan valmennus meni rehellisesti sanottuna surkeasti. Hevonen pohkeen takana ja eikä koko päivän porottanut aurinko ainakaan asiaa yhtään auttanut. Alun tehtävät sujuivat hyvin, kuten oikeastaan aina. Niistä saattekin vähän videota. Mutta sitten radalla, kieltoa kiellon perään ja onhan se oikeasti vaikeaa, kun Voitto on todella pahasti pohkeen takana. Ratsastin sen verkatessa vielä omasta mielestäni hyvin pohkeen eteen ja pah.. Voitto sai kehuja varovaisuudesta ja laadukkaasta hypystä, mutta siihen ne hyvät jutut taisi sitten jäädä. Kun ei päästy ekaa rataa loppuun, odotettiin muiden radat ja työskenneltiin lopuksi hetki Sannan kanssa sielällä. Ja sen jälkeen Voitto oli oikeasti pohkeen edessä. Hyppäsin saman radan hieman helpotettuna, eikä Voitto meinannutkaan kieltää. Esteen nähdessään se oikeen ryntäsi sinne ja hyppäsi omasta tahdostaan huonoistakin paikoista. Jos käskin sitä eteen, se meni eteen. Onhan se vaikea koittaa hyvään paikkaankin ratsastaa, jos pohkeet ei mene tarvittaessa läpi ja ainoa järkevä vaihtoehto on ottaa kiinni, joka sekään ei sitten hyvä juttu ole... Sanna sanoikin, että jos sä nyt maiskuttaisit tai käyttäisit kannusta niin Voiton pitäisi olla sekunnissa toisessa päätä kenttää. No, en kokeillut, mutta uskon, että reaktio olisi ollut ehkä hännän huiskaus tai hieaman reippaampi vauhti. Ongelmaan ei ole muuta ratkaisua kun ratsastaa, kunnolla, tehokkaasti ja Voiton on oltava oikeasti pohkeen edessä KOKO AJAN. Sillä tavalla kun se maanantaina oli, ei sillä tavalla kun olen sen ennen luullut olevan pohkeen edessä. Kesälomalla on onneksi aikaa käydä vielä useammin kouluvalmennuksissa. Masentaa ja harmittaa, mutta ei mahda mitään jos ei vaan osaa. Parhaitenhan sen kantapään kautta oppii, vai?! Jospa se kuitenkin tästä, ratsatamaan ei opi kun ratsastamalla ja kukaan (tai ainakaan minä) ei ole seppä syntyessään. Treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Ei puoliteholla, vaan täysillä hommaan keskittyen. Pitää kaikista epäonnistumista huolimatta pitää positiivinen asenne ja ajatella, että ehkä mä vielä opin ja osaan tuota hevosta vielä jonain päivänä  ratsastaa oikein.