Ihana iltamaasto

Sain vihdoin suostuteltua Pinjan lähtemään vähän pidemmälle lenkille. Ehtona tietysti se, että mennään ihan kohtuu iisisti, jotta reissu on sopiva Lillillekkin. Täällä ainakin on ollut hirmu kuuma, joten ollaan koitettu ratsastaa aina vasta illasta. Nytkin suunnattiin ennen kahdeksaa talliin, jossa laiteltiin kaikessa rauhassa hepat valmiiksi. Lämpöasteita oli vieläkin melko reilusti, joten suihkutettiin hepat ennen matkaan lähtöä. Kasteltu turkki taisikin viilentää hevosia melko kivasti!

Ekat pari kilsaa jouduttiin kävelemään pyörätiellä. Meiltä ei oikein pääse minnekkään ilman, että pitää kävellä pari kilsaa asfalttia pitkin. Pyörätieltä päästiin sitten hiekkatielle, joka tosin on sen verran vilkasliikenteinen, että sekin oli tosi kovaksi tamppaantunut. Tie oli reunasta paikoitellen pehmeä, joten ravailtiin muutama pätkä. Katsoin Google Mapsista, että tätä hiekkatietä oltaisi käppäilty myös se pari kilsaa ennen varsinaiseen määränpäähän saapumista. 

Molempia hevosia ja varsinkin Voittoa jännitti melko paljon alkumatkasta. Oli haukkuvia koiria ja  pihoilla kaikkea jännää. Välillä se koittikin kääntyä kotiin päin, mutta tällä kertaa vältyttiin niiltä sen tavallisislta typeriltä ojaanperuutus temppuiluilta. 

Varsinaisessa määränpäässä äiti, Sini ja Armi-koira odottivatkin meitä jo. Me Pinjan kanssa ravailtiin edeltä ihanan pehmeälle polulle, jossa otettiin pari laukkaspurttia.Tarkoituksena oli ekana laukata yksi tooosi jyrkkä mäki ylös, mutta päädyttiin vähän kevyempään vaihtoehtoon kun ei tosiaan olla pitkään aikaan maastoiltu noin kunnolla. Ennen, kun meidän lähellä oli vielä paljon hyviä maastoja käytiin todella usein maastossa, nyt se on reittien puutteen vuoksi vähän jäänyt. Molemmat hepat kyllä nautti laukkaamisesta ja varsinkin Lilli paineli menemään ihan tosissaan. Voittokin jäi jälkeen, kun se ei oikeen innostunut kilpailemaan. Lilli juoksee aina ihan tosissaan maastossa, mutta Voitto tyytyy usein reippaaseen, mutta suhteellisen hallittuun laukkaan. Meille tullessa se ei innostunut yhtään maastoilusta, löntysteli siellä ihan kuten kentälläkin. Voi olla, ettei sillä oltu maastoiltu pahemmin, sillä nykyään se kyllä tietää miten kivaa on painella täysiä menemään metsäautoteitä pitkin.

Loppumatka meni aluksi melko kiihtyneissä fiiliksissä. Molemmat kävi vähän kuumana laukkaamisen jälkeen. Matkaa oli kuitenkin se 4km, joten viimeiset kilsat tultiin melko rauhallisesti jo. Hauskaa kyllä oli ja ihanaa, kun ei ollut vielä ötököitä!