Hyvän mielen estetreenit

Matkaan lähdössä!

Moi! Kuten varmaan muistatte viime Backlundin valmennus ei mennyt kovin hyvin. Sannan treenin jälkeen en olekaan hypännyt Voitolla, mutta olen kaikilla muilla tavoilla noudattanut hänen ohjeitaan ja sen kyllä onneksi huomasi! Eilen hypättiin sitten Terhin kanssa samassa paikassa missä tuo Sannan valmennus oli. Terhin kanssa oltiin puhuttu, että tehdään ihan helppoa ja ihan pientä, että saadaan vaan hyvä fiilis epäonnistumisien tilalle. Ja sitten voi hyvällä fiiliksellä lähteä sunnuntaina Hippolan esteklinikkaan.

Aloitettiin radan pätkällä jossa oli kavalettejä, puomeja ja ihan mataliksi laskettuja esteitä. Mun piti koko ajan pitää Voitto hyvin avuilla, pistää sen moottori töihin. Välillä unohduin vaan käskemään sitä kovempaan vauhtiin, jolloin laukka piteni, mutta kun pitäisi muistaa pitää edestä vastaan, jotta se polkisi hyvin varsinkin kaarteissa. Alla näette kaikki pätkät mitkä äiti kuvasi pieniltä esteiltä.

linkki videoon

Kun oltiin tultu rataa pari kertaa ihan matalilla esteillä melko hyvällä fiiliksellä nostettiin esteet 90cm korkeuteen. Äiti onnistui jotenkin säätämään eikä ekaa 90cm rataa tullut ollenkaan videolla. Ekalle esteelle, joka oli pinkki suunnanvaihtopysty tuli heti kielto. Eikun uusi yritys ja loppu rata puhtaasti. Yritin ekalle esteelle hypyttää Voittoa vähän kaukaa ja se otti heti nokkiinsa.

Terhin kanssa puhuttiinkin, että jos paikka ei luonnostaan satu kohdilleen vaan pitää tehdä joku ratkaisu odotan Voiton mielummin melko pohjaan. Se hyppää pohjasta ihan tyytyväisenä, mutta jos kauempaa pitää lähteä se helposti ottaa sen kiellon. Terhi kertoikin jonkun ulkomaalaisen valmentajan hänelle sanoneen, että herkille hevosille pohjasta hyppääminen ei ole ongelma. Voittokin hyppää sieltä oikeen skarpisti eikä ota puomeja, kuten ehkä jotkut ei niin tarkat hevoset. Mitenkään tietoisesti ei tietenkään pyritä joka esteelle lähestymään niin että paikka tulisi lähelle. Eli käsijarru ei saa jäädä vetämään hyvissä ajoin estettä vaan ne pidätteet otetaan vasta sitten kun näen, että on joko mentävä eteen tai taakse.

Kuten alla olevilta videoilta huomaatte paikat tuli välillä melko pohjaan, mutta niistä selvittiin. Ainoastaan kaarevalla linjalle aallolta siniselle okserille tuli yksi laukka liikaa, joka korjattiin sitten seuraavalla radalla. Hyppäsin 90cm radan kahdesti, joista se eka nyt ei näy videolla, kun äiti oli jotenkin sen saanut feilattua. Kahden suhteellisen onnistuneen radan jälkeen Terhi heitti idean, että menisinkö vielä 100cm radan. Sain itse päättää ja miettiä, otanko riskin että nyt hyvä fiilis katoaa ja niitä kieltoja tuleekin.

Päädyttiin sitten yhdessä, että menen lyhyemmän radan, mutta sillä 100cm korkeudella. Rata näkyy videolla viimeisenä. Muuten rata oli melko iisi, mutta nyt mun piti korjata kaarevalle linjalle se kuusi askelta mikä siihen piti oikeasti ottaa. Ekalla kerralla jäin taas himmaamaan, mua vaan pelottaa ratsastaa isosti kohti estettä, koska sillon niitä kieltoja helposti tulee. Mutta eihän mun oikeasti tarvi isosti kohti sitä estettä mennä, vaan eteen ratsastus heti ensimmäisen esteen jälkeen riittää. Ennen toista estettä voin sitten ottaa jo vähän kiinni. Sainkin uudestaan tehtyä juuri näin ja eihän se ollut yhtään kamalaa..:D

linkki videoon

Kehuja sain muuten pohkeen korjaamisesta oikeelle paikalle. Oon aika ylpee itestäni että oon onnistunut sen lähes itsenäisesti korjaamaan näin nopeasti. Jotkut ongelmat on helppo korjata, kunhan joku vaan ne ensin sulle kertoo.

Ehdittiin hypätä juuri ja juuri ennen kun kova sade alkoi. Loppuravit hölköteltiinkin maneesissa, jonne jäätiin äitin kanssa vielä laittamaan kylmiä ja purkamaan Voitto. Voitto sai vielä ennen kotimatkaa vähän drinksua. Ostettiin pitkästä aikaa omenamehua, kun meidän hepat sitä mielellään juo. Jos Voitto heittäytyy huomisen reissulla hankalaksi juomisen suhteen, niin on sitten ainakin muistissa miten hyvältä omppumehu maistuu.

Tämä ilta on mennyt pakatessa ja Voittoa puunatessa. Toivottavasti en unohda mitään tärkeää, ei koskaan olla olut yön yli kestävällä reissulla Voiton kanssa! Käytin tänään muutensaappaatikin kiillotuksessa ihan suutarilla. Koitettiin äidin kanssa metsästää myös siistiä huopaa klinikkaan, mutta ei ollut yhtään meille kelpaavaa. Aina oli väri, malli, koko tai yksityiskohdat pielessä. Ollaanko me vaativia vai onko Kuopion tarjonta pieni? Huomenna lähdetään siis kohti Helsinkiä, mutta ensin käydää Korholassa, jossa Ellu ratsastaa Voiton ja jonne Lilli jää yökylään.