"Ei pahalla oot vaa lesopaska" - nettikiusaamisesta minun näkökulmastani

Kiusaaminen on puhuttanut viime aikoina blogeissa ja aiheeseen tarttui nyt myös Helsingin Sanomat jutulla "Läski, joka rääkkää hevostaan" - some-raivo saa kilparatsastajat jopa lopettamaan lajinsa. Kiusaaminen, etenkin netissä ja keskustelufoorumeilla, on itsellenikin tuttua. Suositun blogin kirjoittajana ei voi välttyä ikäviltä keskusteluilta tai kommenteilta, mutta vuosien saatossa oma suhtautuminen ja tapa käsitellä ikävät kommentit on saanut pahimmat haukkujat lopettamaan. 

"Muute ei oo mikään ihme tiia jos sulla aina voitto kieltää kun ei se jaksa hypätä kun tollanen läski rotta haisee ja keikkuu tuolla selässä, ja muuten vote on ihanan näkönen heppa mutta nyt ku se klipattiin niin hyi YÖK. voisin laittaa sen pihvin väliin ja NAM mikä makuelämys. Kunnon luokan pihvia, vesikielellä ;););););) Mutta tiia oikeesti opettelemaan ridaamaan, oot lesbo pervo läski paska lihava tyttö korvesta huono ratsastaja ruma paska ääni haiseva limainen haiseva oksettava ällö, hävettäis muakii jos oisin sä. Ja hypitkö vielkii se hebe pääl tallissa? ja sitten nukut se pääl ja et pese koskaan? voin kuvitella miten sellanen pitkä hajuhöyry vetää sun perässä, sun sänky on täynnä hevosen kakkaa kun se hebe pääl oot. Homeinen huone sulla Pinja on ihana kaunis ei oo ruma vaan kaunis missi ihana ääni paras ridaa ja pitää huoneen siistinä. Joten oot sun suvun häpeäpilkku. Mitä se joonas näkee sussa, tollasessa täikasasssa. ei pahalla oot vaa lesopaska, on maailman isoin valhe sanoo sua kauniiks. 

Nyt en ainakaan möhli tän lähetyksen kanssa. 

JA JUMALA OLKOON KANSSASI. SIUNAUKSIA KOKO PERHEELLE JA KENTIES SUVULLE... TAI TUSKIN NE KUUNTELEE SUA KU HENKI HAISEE TÄNNE ASTI..

ootko muute vahinko? :oo vaikuttaa siltä"

Muutamia vuosia sitten kiusaaminen oli joka päiväistä. Keskustelufoorumilla oli päivittäin haukkumiskeskustelu pystyssä, ilkeitä kommentteja sateli blogiin ja kiva postaus muuttui nopeasti ilkeiden kommenttien takia negatiiviseksi. Silti sain jostain motivaatiota jatkaa blogin kirjoittamista. Onneksi, sillä tilanne on tällä hetkellä todella hyvä. Lukijani ovat kasvaneet, oppineet etten provosoidu haukkumisesta tai muuten vain todenneet, ettei kiusaaminen enää kannata. Toki aina silloin tällöin tulee edelleen ilkeitä kommentteja tai keskustelufoorumilla puidaan asioitani negatiiviseen sävyyn. Harvoin ne kuitenkaan enää minua millään tapaa koskettavat.

Suuri käännös parempaan tapahtui vuonna 2014, kun teimme yhdessä perheen päätöksellä rikosilmotuksen kommentoinnista. Olin silloin vielä alle 18-vuotias, joten poliisi suhtautui asiaan oikeasti vakavasti ja antoi vielä hyviä vinkkejä meille asian käsittelyyn bloginkin puolella. Hän myös totesi, että yleensä aina pahimmat haukkujat ovat lähipiiristä. Karulta kuulostava fakta. Meitä oltiin varoiteltu, että ei poliisi suhtaudu vakavasti tuollaiseen asiaan, mutta toisin kävi. 

Ikävistä kommenteista puhuttiin heti blogin alusta asti vanhempien kanssa ja tarvittaessa joitakin väitteitä puitiin myös valmentajien kanssa. Suosittelenkin ehdottomasti asiasta puhumista aikuisten ihmisten kanssa. Asian puhuminen läpi ja sen toteaminen aivan perättömäksi höpöhöpöksi auttoi ainakin itseäni unohtamaan ilkeilyt.

"Ratsastajat välttelevät itseään koskevien keskustelujen lukemista, mutta aina niihin ei voi olla törmäämättä", Partanen kirjoittaa Helsingin Sanomien jutussa. Itse kuitenkin tykkään lukea kaikki keskustelut ja yleensä otan niistä vielä screenshotit todisteeksi. Kaikille se ei kuitenkaan sovi ja oman itsensä jokainen tuntee parhaiten ja voi sen myötä miettiä, haluaako käydä lukemassa sen keskustelun itsestä vai ei. Jos ei halua, kannattaa asiasta sanoa myös kavereille ja vaikka siellä blogissakin, sillä ihmisillä on tapana linkittää ja laittaa otteita ihan hyväntahtoisuuttaan ilkeistä keskusteluista keskustelun kohteelle.

Vaikka itse olenkin melko herkkä ihminen, niin en ole onneksi koskaan tätä lajia harkinnutkaan lopettavan, vaikka netissä on niin kehotettu useasti huonosti menneiden kisojen jälkeen. Lehtijutun otsikossakin mainittiin some-raivon saavan kilparatsastajat jopa harkitsemaan lopettamista. Itse olen kuitenkin kääntänyt ilkeilyt surkeasti menneiden kisojen jälkeen itselle motivaatioksi, kyllä mä vielä näytän niille!

Kuitenkin vielä joskus nykyäänkin kommentit saavat surulliselle mielelle. Jokin vuosi sitten eräässä Facebookin ryhmässä oli aiheena "Ärsyttävin hevosbloggaaja". Voin myöntää, että se oli keskustelu joka viimeksi sai harmistumaan, vaikka kuinka teille tässä väitänkin, ettei mikään enää hetkauta. Silti aina välillä tulee kommentti tai keskustelu, joka saa harmistumaan.

Tämä Facebook-keskustelu oli aiemmista täysin poikkeava. Ihmiset jotka saatoin tietää blogimaailmasta kommentoivat omilla nimillään ja kuvillaan sinne omasta mielestään ärsyttäviä bloggaajia. Minun nimeni mainittiin varmaan lähemmäs sadassa kommentissa. Osa kommentoijista oli aikuisia, kisaradoilta tuttuja, ihmisiä. Jotkut olivat ottaneet aikaisemmin meidän kanssaan yhteiskuvia tapahtumissa. Toiset taas olivat täysin tuntemattomia, mutta pystyin silti näkemään heidän naamansa. Kaunis kypsän näköinen tyttö, kertoo julkisesti omalla nimellään vihaavansa minua. Silloin mietin, mikä minussa on vikana, kun ärsytän kaikista bloggaajista kaikkein eniten.

Otin jokaisesta screenshotin ja vielä nyt jälkeenpäin luettunakin ne tuntuvat ikäville. Ei kysytty mielipidettä blogista, vaan puhuttiin bloggajasta, puhuttiin minusta henkilönä. On eri asia, jos joku ei tykkää minun blogista. Sen ymmärrän hyvin, mutta se että saa kymmeniä kommentteja, joissa tuntemattomat ihmiset kommentoivat, etteivät pidä Tiia Suomalaisesta, tuntui ikävälle.

"Tiia Suomalainen on lellikki"

"Tiiasta ja Aadasta en tykkää YHTÄÄN varsinkaan kun sain kuulla niistä yhden jutun"

"Tiia. Mua ärsyttää sen ääni"

Hevostalli.net, missä suurin osa hevosihmisten kiusaamisesta tapahtuu, on kaikesta valituksesta huolimatta melko hyvin moderoitu foorumi. Keskustelut poistuvat oikeastaan aina pyynnöstä, toisin kun muiden aiheiden keskustelupalstoilla. Erään muotibloggaajan keskustelua ei poisteta, vaikka kommentit ovat käsittämättömän kamalia. Keskustelu on pysynyt palstalla kuukausia, siinä on yli 100 sivua viestejä ja joka päivä tulee kymmeniä uusia haukkumaviestejä.

Moderointiin keskustelufoorumeilla ei voi puuttua, mutta bloggaaja voi vaikuttaa paljon bloginsa ja somensa moderointiin. Nykyisin Instagramissakin taitaa olla kommenttien moderoinnille mahdollisuus ennen niiden julkaisemista kaikille näkyviin! Itse otin blogissani tosiaan jo vuosia sitten käyttöön kommenttien julkaisun valvonnan. Päästän suurimman osan kommenteista läpi, mutta ehdotoomana etuna on se, että ehdin itse olla se ensimmäinen vastaaja provosoiviin kommentteihin, jos niin haluan. Usein nimittäin yhden ilkeä kommentti avaa muidenkin haukkujien kielen kannat ja jos itse ei pääse esimerkiksi katkaisemaan huhuilta siipiä ennen muita kommentoijia voi tuloksena olla melkoista settiä.

Kuitenkaan ihan kaikkeen ei kannata lähteä mukaan. Parhaiten ilkeily mielestäni rauhoittuu, kun siihen ei ota itse kantaa. Tämä on toiminut etenkin keskustelufoorumeilla, turha heittää itse lisää vettä myllyyn.  Helposti nimittäin alkaa puolustelemaan itseään tunne kuohussa ja jälkeenpäin luettuna on itsekin vajoamassa yhtä naurettavalle tasolle kun haukkuja. Kannatan siis provosoiviin kommentteihin vastaamista hyvin harkiten. Ainakin vastausta kannattaa miettiä tovi, eikä rynnätä heti kommentin luettua kirjoittamaan puolustelevaa vastausta.

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Miten te suhtaudutte ilkeilyyn tai oletteko joutuneet kiusaamisen kohteeksi? Oletteko joskus jopa kirjoitelleet ilkeästi keskustelufoorumeille tai blogeihin, kadutteko?

*Siniset lainaukset minulle esitettyjä kommentteja*