Voiton sopeutuminen "eläkeläisen" elämään ja kuulumiset

Tekisi ihan hirveän paljon mieli edes ravata Voitolla. Monesti kunnolla kentällä ratsastaessani olisi tehnyt vaan mieli siirtyä raviin ja vetää kunnollinen sileän treeni. Toki hyppääminen olisi huippua, mutta osaisin kyllä arvostaa sitä, että päästäisi edes koulua menemään kunnolla...

Voittoa katsoessa kuitenkin tulee melkein joka päivä mietittyä, miksi se on nyt noin leppoisa ja hyväkäytöksinen. Silloin kun treenattiin kunnolla Voitto ei oikeasti ollut kovin hyväkäytöksinen. Se puri varusteita laittaessa, näykki taluttaessa jne. Nyt oikeastaan kaikki tämmöinen on poissa.

Olen monesti miettinyt syitä. Oliko Voitto niin pitkään ollut kipeä, että reagoi tuolla tavalla vai onko "kilpahevosen" elämä vain niin stressaavaa, että saa käyttäytymään noin. Todennäköisesti vastaus on näiden yhteisvaikutus, mutta tiedä sitä sitten. Varusteet kuitenkin on tismalleen samat, että niidenkään epäsopivuus ei ole voinut esimerkiksi olla syynnä.

Meidän kouluvalmentaja Ellu kävi hakemassa pari päivää sitten Voiton suitset lainaan jollekkin omalle hevoselleen testaukseen. Ellukin oli samaa mieltä kanssamme, että Voitto oli oikein iloisen ja elinvoimaisen näköinen - eikä edes kovin lihava :D Mehän kovasti pelättiin, että Voitto ei sopeudu tällaiseen joutilaan elämään. Silloin olisi ihan vakavasti pitänyt miettiä lopettamista, sillä vaikkei hevosella olisikaan kipuja voi sen elämän ilo kadota, jos se on tottunut koko elämänsä tekemään kovasti hommia.

Katsotaan miten talvi muuttaa tilannetta. Laitumella on kuitenkin ollut tosi paljon tekemistä, mutta pienehkö hiekkatarha voikin olla sitten asia erikseen.. Pitää vaan keksiä paljon puuhaa ja tekemistä sinne tarhaan ja muutenkin. Nyt en nimittäin Voittoa kovin monta kertaa viikossa edes ratsasta. Yleensä mennään kerran tai kahdesti suitsilla, kerran tai kahdesti päitsillä ja loput päivät sitten mm. maastoillaan, vietetään vapaapäivää, käydään taluttelulenkeillä tai harjailen Voiton.

Voitto on ratsastaeassakin käyttäytynyt tosi hyvin lukuunottamatta juuri näitä kuvia :D Heppaa jännitti joku kentän toisessa päässä ja sain ihan oikeasti tehdä töitä varsinkin aluksi ilman jalustimia pysyäkseni selässä. Mutta muuten mitään häiriökäytöstä ratsastuksen aikana ei ole näkynyt. Ihanaa kun on voinut huokaista helpotuksesta, sillä ihan oikeasti tämän "eläkepäivätuomion" saatuamme pelotti miten Voitto sopeutuu uuteen elämäänsä.

Voitto on pysynyt yllättävän vetreänä kropastaan. Se on oikeastaan joka kerta yhtä vetreä käynnissä mitä kunnon treenauksenkin aikaan. Mainostankin ja olen aina mainostanutkin Voittoa madoksi. Se kun taipuu (ainakin kaulasta) oli takana kuinka vähän ratsastusta tahansa. Olen käynnissä tehnyt ihan perinteistä jumpan lisäksi vasta-asetuksia, avoja, pohkeenväistöjä jne. Vaikeinta on ollut suoraan meneminen! Se on toki ollut aina meille melko vaikeaa, mutta nyt varsinkin huomaan, että suoristamisen kanssa saa ihan tosissaan tehdä töitä.

Todetaan tähän loppuun, että on se oma heppa vaan ihan paras <3 Hinku ratsastamaan on kova, mutta vaikka muilla hevosilla ratsastaminen onkin ihan kivaa, niin suurin hinku olisi tuonne oman selkään. Voiton satulaankin kun istuu niin  ihan kun pääsisi pitkän loman jälkeen takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. 

Voitto haluaa namusia!