Ultrausta, tähystystä ja muita toimenpiteitä klinikalla

Moi! Eilen lähdettiin seitsemän aikaan kohti Tampereen hevosklinikkaa ohjelmassa oli perushuollon lisäksi ns. vuositarkastus eli tsekattiin yleisesti ettei ole mitään alkavia ongelmia, jotka ei vaan vielä näy. Kuvasin päivästä kuvapostauksen, tosin osa kuvista otettu harmillisesti puhelimella.

Äiti oli käynyt laittamassa hevoset pihalle jo kuuden aikaan ja me mentiin Pinjan kanssa valmistelemaan lähtöä vähän puoli seiskan jälkeen. Hevoset vähän epäluuloisina katsoivat jo tarhasta, kun tähän aikaan aamusta ollaan selvästikkin jonnekkin lähdössä..

Tiedettiin jo, että myöhään saattaisi mennä. Pelkkä ajomatkakin oli suuntaansa melkein viisi tuntia. Karsinat siivottiin siis aamulla, vaikka vähän aikaisemmin joutuikin heräämään. Ei ole montaa inhottavampaa asiaa, kun tulla esim. kisoista illalla ihan väsyneenä ja odottamassa on siivoamaton karsina.

Harjailin Voiton läpi, puhdistin kaviot ja laitoin kuljetussuojat. Pakatakkaan ei tarvinut kuin suitset ja liina, joten pitkään ei tallissa aamulla mennyt. Hevoset sai heinäverkon koppiin, kun kerrankin ei ollut suitset päässä. En kyllä tiedä onko heinäverkko kovin turvallinen tuon yhden sählän kanssa...

Tuolla tavalla se sitten matkusti jonkun tovin. Turpa läpi yhdestä reiästä ja korva toisesta. Oltiin juuri etsimässä bussipysäkkiä, kun se sitten lopulta sai itse verkon irti. Onneksi Voittoa ei tuntunut juuri haittaavaan, sillä se ihan rauhassa vaan seisoskeli verkko päässä. Joku toinen hevonen olisi voinut vaikka hermostua tuollaisesta :D

Matka sujui nopsaan puhelimella surffaillessa ja syödessä. Pari sekkaa yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen toi piltti lensi mun päälle... Onneksi olin syönyt jo puolet, joten sieltä ei valahtanut kuin ihan vähän ja sekin mun kumppareille.

Tultiin klinikalle hyvin etuajassa. Jos joku ei vielä tiedä, me ollaan aina hirmu aikaisin hevosten kanssa esim. kisoissa tai vaikka nyt täällä klinikalla. Käytiin ilmottautumassa, jonka jälkeen käveltiin heti pihalla ja laitettiin hepat karsinoihin. Hoitaja kävi odotellessa pistämässä rokotteen, josta Voitto ei välittänyt oikeastaan yhtään.Saatiin melko pitkään odotella meidän vuoroa, mutta siihen oltiin varauduttu. Lilli oli ekana, joten autoin ja katselin sen hoitamista. Kun Lilli oli valmis otettiin Voitto toimenpidehuoneeseen.

Siellä Voitto sai hiukan jotain rentouttavaa, jotta taivutuskokeessa näkyisi vähän paremmin reaktiot. Lääkäri tunnusteli jalat ja löysi oikeasta takajalasta muistaakseni arpikudosta olevan isohkon möykyn, mutta siitä lisää vähän alempana. Seuraavaksi siirryttiin taivuttamaan pihalle. Pinja lupasi hoitaa juoksemisen, jotta itse näkisin miten Voitto reagoi ja kuulisin mitä eläinlääkäri kertoo.

Jos joku ei tiedä mitä taivuttaminen tarkoittaa niin koitan nyt lyhyesti selittää. Hevosen jaloista siis taivutetaan niveliä, kuten yllä olevassa kuvassa juuri takajalalle tehdään. Jalkaa pidetään taivutettuna jokunen minuutti, josta sitten lähdetään suoraan ravaamaan. Näin paljastuu, jos jossakin nivelessä on kipua. Äiti kadotti sen meidän potilaskertomuksen, joten en muista ihan tarkasti miten taivutukset meni. Oma silmä ei ihan kaikkea huomaa niin tarkasti kun eläinlääkäri, mutta kyllä minäkin huomasin mitä se oireilee ja mitä ei. Etujaloissa ei ollut mitään sanomista. Molemmissa takavuohisissa vähän ja oikeassa takakintereessä myös. Ei kuitenkaan mitään pahaa, olen nähnyt meidän heppojen linkkaavan pahemminkin taivutuskokeessa..

Voiton niveliähän on hoidettu puolen vuoden välein irtopalaleikkauksen jälkeen. Nyt puoli vuotta oli taas kulunut ja pientä sanomista tosiaan takajaloissa oli joten pistokset se sai jälleen niveliin. Tällä kertaa kuitenkin eri jalkoihin mihin aikaisemmin. Aikaisemmilla kerroilla pistettäviä jalkoja ei ole sen tarkemmin tutkittu, vaan irtopalaleikattuun jalkaan nähden ristikkäinen etunen on myös hoidettu, koska sitä se aikoinaan oireili. Tällä kertaa kuitenkin toinen takajalka oli kipeytynyt. Leikattuun jalkaan (vasempaan) laitettiin siis vaan vuohiseen lääkettä ja toiseen takajalkaan sekä vuohiseen, että kintereeseen. Usein kuulemma käy juuri näin, että se toinen jalka tai vastaavasti ristikkäinen (kuten Voitolla ennen irtopalan pois leikkaamista) rasittuu enemmän, kuin itse ongelmajalka. Yleensä ollaan nivelten hoidon jälkeen pidetty viikko ihan vapaata, mutta nyt tuli ohjeeksi jatkaa liikuttamista nopeammin. Seuraava viikko onkin kevyttä liikuntaa, ei siis seisotusta kuten aikaisemmin ja sitten saa jo treenata normaalisti.

Taivutusten ja ympyrällä juoksuttamisen jälkeen tultiin takaisin toimenpidehuoneeseen. Autoin lääkäriä nivelten pistämisessä pitelemällä jalkaa. Kaikki sujui hyvin, kuten Voiton kanssa yleensä. Seuraavaksi vuorossa oli raspaus, joka sujui myös todella hyvin. Paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Piikkejä tai mitään muutakaan ei sieltä löytynyt. Viime raspauksestahan onlikin vain puoli vuotta.  

Nyt päästään jännittävään kohtaan! Meidän hevosille kun ei koskaan (pitäisikö sanoa onneksi) ole erikoisempia hoitotoimenpiteitä tehty. Voitto yskähti pari kertaa juoksutuksen aikana, kuten se yskähtelee joskus alkuverkankin aikana. Talvella yskimistä oli vielä enemmän, joten lääkäri ehdotti kurkun tähystämistä. Mua ei ole koskaan ällöttänyt tai inhottanut eläinlääkärissä, ei edes Voiton leikkauksessa, mutta kun Voiton nenään tungettiin letkua ja se yski ja köhi tuntui kyllä inhottavalle ihan jo katsojastakin. Voin vaan kuvitella miltä tollanen letku tuntuisi omassa nenässä... Voitto käyttäytyi kuitenkin nätisti ja lääkäri sai hyvin tähystettyä. Se potilaskertomus on edelleen kateissa, mutta muistaakseni siinä sanottiin kutakuinkin näin: Ei infektiota, mutta hiukan limaa. Seurataan, jos pahenee niin lääkitystä. Eli jos yskiminen pahentuu pitää soittaa klinikalle jatko-ohjeita. Oli muuten siistiä, kun lääkäri antoi munkin katsoa kameran kautta kurkkua! Tuolla ollessa musta tuntu yhä enemmän sille, että vitsi ois kiva olla eläinlääkäri...

Puhuin alkupostauksessa siitä arpikudospatista minkä lääkäri löysi jalkoja tunnustellessa. Ihan hävetti myöntää, että en ole tuon kokoista möykkyä koskaan huomannutkaan Voitolla. Olen vain ajatellut jalan olevan tuosta tuon mallinen. Nyt kun vertasin toista jalkaa tuohon möykkyjalkaan, huomasin selvän eron. Vähän alkoi jännittämään, kun eläinlääkäri halusi tuon ultrata. Onneksi sieltä ei löytynyt mitään syvempää vammaa, vaan tuo oli ihan pinnalla. Saattanut tulla vaikka ötökän puremien aiheuttamasta tulehduksesta. Sitä pitää nyt seurata, mutta todennäköisesti se ei tuosta muuksi muutu. Ei lähde pois eikä pienene.

 Sitten monen tunnin kulutta kohtia kotia! Alkumatkan hepat oli ilman heinäverkkoa, mutta kun rauhotukset lopetti vaikuttamisen uskalsi heinääkin antaa.

Ja tervellistä iltaruoka... Mä olin niin nälkäinen, että unohdin kuvata ruokani, joten varastin tän kuvan Pinjalta :D

Luin uutisista, että matkallamme on tapahtanut iso rekkaonnettomuus joten osattiin jo odottaa kiertotietä tai vastaavaa. Onneksi kiertotie oli ihan hyvä, eikä mikään kämänen pikkutie.

Hevosille vettä, meille ruokaa ja vessatauko Abc:llä.

Vammoja pitää ennaltaehkäistä ja hoitaa, eikä havahtua vasta kun hevonen ontuu tai oireilee muuten. Tälläinen vuositarkastus oli siis oikein järkevä veto ja toivotaan, että molemmat hepat pysyy kunnossa, eikä klinikalla tarvitse vierailla kuin tälläisten ennaltaehkäisevien käyntien tiimoilta! Oletteko te käyttäneet hevostanne "vuositarkastuksessa"?