Toinen sija!

Moikka! Sunnuntaina käväistiin Siilissä seurakisoissa. Tosiaan käväiseminen on oikea termi kuvaamaan sitä, kuinka lyhyt kisapäivä meillä oli. Luokissa oli vähän osallistujia, jonka lisäksi 90cm ja 100cm luokissa oli sama rata, joten ei tarvinut tutustua kuin kerran rataankin. Lisää päivän tapahtumista kuitenkin tulevalla videopostauksella, nyt keskitytään ratsastukselliseen osioon.

Olin 90cm luokassa noin kuudes lähtijä, joten jouduin poikkeuksellisesti verkkaamaan jo ennen rataantutustumista. Ratsastin Voittoa hetken ravissa isolla ulkokentällä, jonka jälkeen siirryin laukkaamaan ja hyppäämään maneesiin. Siilissä ei ole mikään hirvittävän iso maneesi verkkaukseen, mutta minusta on silti ihanaa, että siellä on pystyn ja okserin lisäksi kavaletti. Me mennään treeneissä paljon kavaletteja ja puomeja ennen varsinaisia hyppyjä, joten nyt sain tehtyä enemmän meille sopivan verkan. Alkuvaiheessa maneesissa oli vain muutama ratsukko verkkaamassa, joten Pinja laski pystyn ristikoksi ja tulin sitäkin useita kertoja. Tämän jälkeen äiti sai talutella Voittoa minun ja Pinjan tutustuessa rataan.

Maneesin pohja oli toisesta päästä todella pehmeä ja tiukkojen käännösten takia mennyt vieläkin pehmeämmäksi. Radat olivat helpot lukuunottamatta suhteellisen lyhyitä lähestymisiä esteille lyhyeltä sivulta. Esteet oli siis sijoitettu maneesiin päätyihin niin, että linjat olivat todella pitkiä enkä edes miettinyt niihin mitään tiettyä askelmäärää, mutta sitten lyhyeltä sivulta sai ratsastaa tarkasti ja varsinkin näin ulkokauden jälkeen kääntää huolella, jotta seuraavalle esteelle pääsisi hyvin. Selityksestäni ei ehkä ymmärrä mitä tarkoitan, mutta videolta ehkä tajuatte paremmin. Rataan tutustumisen jälkeen sanoin äidille sekä Pinjalle, että ärsyttää kyllä ihan sikana jos nyt ratsastan huonosti, kun on noin iisi, matala ja erikoisesteetön rata.

Rataan tutustuttani palasin verkkaamaan maneesiin. Otin muutamia hyppyjä kavaletille ja sen jälkeen hyppäsin pystyä ja okseria. Verkka sujui oikeastaan melko hyvin, en ratsastanut Voittoon liikaa painetta, mutta se oli kuitenkin energinen. Sitten radalle. Video molemmista radoista on muuten postauksen lopussa.

Ykköselle hyvin, kakkoselle hiukan pohjaan ja kolmoselle vielä enemmän, mutta Voitto tsemppasi hyvin vaikka paikka oli huono. Suhteellisen tiukka kaarre okserille onnistui jo paremmin, josta kaareva pystylle joka oli myös ok. Sarja oli ensimmäisen vaiheen viimeinen este, siihen hiukan lähelle, mutta onnistuneesti yli molemmista. Ensimmäinen vaihe tuntui niin varmalle, että päätin kääntää hiukan tiukemmin toisessa vaiheessa, joka alkoi hyvin kunnes tultiin uusinnan toiseksi viimeiselle esteelle. Käänsin kulmasta, unohdin suoristaa hevosen ja ratsastin eteen liikaa tai pitäisikö sanoa liian vähän. Uskon, että suoralla hevosella ja hieman topakammalla ratsastuksella tuosta oltaisi yli menty. Yleensä kiirehdin heti kiellon jälkeen uuteen hyppyyn, joten jäin seisomaan hetkeksi paikoilleni ja koitin nollata tilannetta, mutta uudella yrityksellä jälleen kielto. 

Toistettiin samaa kaavaa mitä Sorsasalossa. Päästiin toiseen vaiheeseen ja ihan vikoilta esteiltä hylky. Yhden kiellon jälkeen en saa nollattua tilannetta, vaan mokaan toisen kerran lähes poikkeuksetta joko samalla tai seuraavalla esteellä. Näin käy treeneissä sekä kisoissa. Tosin eteenpäinkin ollaan menty, sillä viime talvena yhdestä kiellosta seurasi pahimmillaan jopa kymmeniä kieltoja eikä tilanteen yli enää päästy. Nykyään sentään olen onnistunut korjaamaan virheeni seuraavalla radalla, mutta en kuitenkaan vielä seuraavaan hyppyyn... No, treeniä treeniä ja nyt mun pitää tehdä kisoissa kuten Pinja monesti mulle vinkannut. Eli kiellon jälkeen otan ihan rauhassa ihan kokonaan uuden ja pitkän lähestymisen, nytkin mukamas noudatin sen ohjetta seisomalla hetken paikallaan, mutta olisi pitänyt vaan laukata vaikka puolesta välistä kenttää lyhyelle sivulle ja sieltä sitten uudestaan kohti estettä.

Yllättävää on kuitenkin se, että olin toinen koko luokassa joka edes pääsi toiseen vaiheeseen, joten oltiin lopputuloksissa toisia. Voittajakaan ei muistaakseni saanut toisesta vaiheesta nollarataa. Vähän kyllä nauratti, että eikö se ruusuke olisi voinut tulla vaikka jostain vähän onnistuneemmasta radasta?  Käytiin palkintojenjaossa hakemassa ruusuke ja vähän laukkailemassa kunnia kierroksella, joten en verkannut 100cm luokkaan ollenkaan. Edellisestä radasta oli vain hetki aikaa, heppa oli välillä laukannut ja kävellyt, joten oltiin ihan valmiita radalle.

 Rata tosiaan oli sama kun edellisessä luokassa, mutta 10cm korkeampana. Päätin, että nyt ratsastan sen nollan. Muuten samalla tsempillä, mutta kaarteet vieläkin huolellisemmin. Meitä oli metrin luokassa vain kaksi, joten se ei varsinainen luokka ollut vaan kilpailuharjoitus.

 Ykköselle tulin vähän kaukaa, joten heti sen jälkeen koitin tasapainottaa menoa, ettei sama toistuisi seuraavalle esteelle. Nyt pääsin tulemaan kaarevan linjan paremmin, molemmille esteille ihan ok paikka. Sitten kaareva okserilta pystylle hyvin ja oltiinkin jo lähestymässä ensimmäisen vaiheen viimeistä estettä eli sarjaa. Sarjalle tulin jälleen pohjaan, mutta yli päästiin molemmista ja jatkettiin toiseen vaiheeseen. Nyt ratsastin huolellisemmat tiet enkä miettinyt aikaa, koska sillä ei ollut mitään väliä. Toinen vaihe sujui hyvin ja päästiin yli viime radan kompastuskivestäkin, vaikka jouduin vähän eteen ratsastamaankin. Sarjalle saan yleensä ratsastettua hyvän paikan, mutta näissä kisoissa ei kyllä yksikään lähestyminen ollut hyvä. Toisessa vaiheessa nimittäin ajauduttiin vähän kauas, mutta vaihtelu virkistää kun aiemmat kerrat oli lähelle ;)

Oli kiva jälleen onnistua virheiden korjauksessa, vaikka esteet olivatkin epäonnistunutta rataa korkeampia. Nyt pitää vaan kiertää kisoja ja treenata, jotta saataisiin rutiinia ja oppisin nollaamaan kiellon jälkeen tilanteen nopeammin. Ehkä jo seuraavissa kisoissa tulisi siinä ekassakin luokassa onnistuminen... Harmillisesti alueen kisat ei oikein sovi meidän aikatauluun nyt lähiviikkoina sillä mm. juuri HIHSin kanssa päällekkäin on kivat Kimmon kisat. Pitää nyt katsoa löytyisikö jotain muita kisoja sellaisille viikonlopuille jolloin ei ole muuta menoa. Tuo toiseksi sijoittumienn kyllä naurattaa vähän vieläkin, olihan se kiva piristys, mutta olisi se ollut paljon mahtavampaa saada jonkun vähän onnistuneemman radan päätteeksi. Kiva oli selittää, että niin oltiin toisia vaikka meidät hylättiinkin. Pinjan kanssa sääliruusukkeeksikin sitä kutsuttiin, mutta ehkä mä kuvittelen sen tulleen tuosta onnistuneemmasta metrin radasta ;)