Sannan valmennuksessa pitkästä aikaa

Melkein kaksi viikkoa sitten, kisoja edeltävänä maanantaina, suunnattiin pitkästä aikaa TK:lle ja vieläpä Sannan valmennukseen. Pari valmennusta jäi talvella väliin, kun en ollut päässyt hyppäämään, mutta nyt taas kun ollaan päästy kunnolla treeniin niin heti tietysti ilmoittauduin tähän jo menneeseen sekä tulevaan valmennukseen.

Täytyy sanoa, että mua jännitti valmennus melko paljon etukäteen. Onneksi jännitys sitten TK:lle saavuttuamme ja normaalit valmennusrutiinit aloitettuamme väheni ja kun ensimmäiset tehtävät oli hypätty onnistuneesti jännitys kaikkosi kokonaan. Melkolailla tasan vuosi sitten nimittäin Sannan valmennuksessa, vielä ihan samaisella ulkokentällä, vedettiin koko treeni ihan päin metsiä. Silloin käytiin kyllä ihan oikeasti ihan pohjalla, mutta sieltä sitten Terhin avustuksella ollaan noustu. Sanna kyselikin meidän kuulumisia ja kun kerroin, että meillä on mennyt viime aikoina oikeastaan melko kivasti, totesi Sanna, että Terhi onkin niin taitava, joka on kyllä ihan totta. 

Vielä hieman itse valmennuksesta poiketen. Minun mielestä on kotivalmentajien lisäksi hyvä käydä muilla valmentajilla, jotka näkevät vähän harvemmin meidän menoa. Aluksi käytiin Sannan aluevalmennuksissa, jolloin treenejä oli useammin. Nykyään Sanna ei ole enää aluevalmentaja vaan juuri julkaistun tiedon mukaan maajoukkoevalmentaja, mutta käy silti Kuopiossakin asti valmentamassa. Kotivalmentajani Terhi on myös Sannan oppilas, joten senkin puolesta molemmat valmentajat palvelevat hyvin toisiian, kun heillä on niin samanalainen tyyli. Joskus muilla valmentajilla käyminen voi olla erilaisten tyylien takia tosi hankalaa ja vaikeaa. Ihanaa kun minulla on nyt ympärillä huippuvalmentajia, joiden kanssa on oikeasti saatu jotain aikaiseksi!

Oltiin ensimmäinen ryhmä, joten saatiin verrytellä ulkokentällä hyvän aikaa ja aloitettiinkin tällä kertaa suoraan estekoululla, kun usein ollaan tehty ihan puhtaasti sileää ennen hyppyjä. Voitto oli verryttelyssä muuten suhteellisen menevä, ei tarvinnut potkia tai patistaa eteen vaan se liikkui varsinkin laukassa hyvin omalla moottorilla. Tosin pientä ongelmaa meidän hienohelmalle aiheutti vesilätäkkö, jolle se suorastaan kielsi ensimmäisellä kerralla yli laukatessani. Koska Voitto ei suostunut lätäkköön nätisti menemään laukassa, kävelin sen yli pari kertaa ja se sai riittää, sillä turha kiusata hevosta tuollaisella juuri ennen valmennusta.

Videolla näkyy muutamia pätkiä tehtävästä jolla aloitettiin. Kavaletit ja puomi oli sijoitettu ympyrän kaarelle. Ensin hypättiin kavaletti, josta oli myöhemmin kolme laukkaa puomille, mutta nyt siirryttiin ennen puomia raviin. Tehtiin ensimmäisellä kerralla ravivoltti, ylitettiin puomi uudelleen ja nostettiin laukka, josta jatkettiin seuraavalle kavaletille, jolle oli myös myöhemmin se kolme laukkaa puomilta. Seuraavalla kerralla tehtiin sama siirtyminen ilman volttia ja lopuksi laukattiin ilman siirtymisiä, tehden molempiin väleihin se kolme laukkaa. 

Linkki videoon

Voitto toimi tässä tosi hyvin. Kerran jouduin ottamaan uusiksi raviin siirtymisen, mutta muuten meillä sujui tämä tehtävä hyvin. Korjattavaa tuli minulle käsien asennosta ja siitä ainaisesta sisäohjassa roikkumisesta. Sanna sanoikin, että tämä on ollut aina Tiian ongelma... Ja vaikka mä tiesin, että Sanna siitä varmasti sanoo ja näin ollen tietysti keskityin asiaan, tuli ongelma silti esille. Lisäksi käteni laskeutuivat välillä liian alas ja sain ohjeeksi korjata niitä tietysti sitten ylös.

Kun olimme kaikki tehneet kaveleteilla ja puomeilla tämän tehtävän teimme pidemmän tehtävän, joka on kyllä niin vaikea selittää, että saatte paremman käsityksen kun katsotte videolta. Mutta teimme edellisen tehtävän tyyliin kolmen laukan pätkiä, kavaletilta kaarevasti puomille ja siitä suoraan pystylle, sitten kavaletilta kaarevasti puomille ja suoran okserille ja sitten kavaletilta puomin kautta kavaletille kaarevasti ja lopuksi pystyltä suoraan puomin kautta okserille. Jokaiseen väliin otettiin kolme laukkaa, joka oli hiukan lyhyt, näin saatiin hevosen takaosat hyvin alle ja hommiin.

Seuraavaksi pyörittiin yksitellen ympyrällä, jonka kaarelle oli yhden askeleen välein sijoitettu puomi, pysty, jonka alla oli vesi ja sitten taas puomi. Tämä sujui ihan hyvin vasemmalle ja huomattavasti paremmin oikealle. Suurin moka sattui ensimmäisessä suunnan vaihdossa, kun piti kääntyä tiukasti suoraan jumpan jälkeen oikeaan kierrokseen. Kentässä oli pieni kohouma, johon Voitto sitten kompastui ja minulta lensi ohjat kädestä. Siitä toki selvittiin ja jatkoin tehtävää normaalisti.

Lopulta vuorossa olikin sitten varsinainen rata. Olin etukäteen vähän katsellut, että ei näytä helpolle radalle, oli niin paljon kaarevia ja sarjoja yms. Pieneksi helpotukseksi me tehtiin vähän helmponpi versio mitä olin esteet nähdessäni ajatellut, ja sitä vielä mun radan jälkeen helpotettiin vähän lisää.

Aloitettiin tekemällä kaarevat kavaletilta pystylle, sitten takaisin kavaletilta oksrille. Ensimmäiseen väliin otin vähän huonon kuusi laukkaa, olisi pitänyt sujua viisi tai ottaa kuudes askel huolellisemmin, mutta toiseen sain sitten jo paremmin ratsastetun kuusi laukkaa. Sen jälkeen oli aikaa organisoitua ja tulla lävistäjällä oleva kahden askeleen sarja. Sen jälkeen vähän tiukempi lähestyminen sarjalle, joka sujui hyvin. Neljä laukkaa sarjalta okserille oli melko normaali, ehkä jopa vähän ahdas. Sitten tiukka käännös okserille, jolle ajauduin tosi lähelle. Mun vuoron jälkeen okserin paikkaa muutettiinkin, ettei siihen tulisi ihan noin tiukka kaarre. Sitten taas pidempi matka viimeiselle linjalle, joka sujuikin sujuvasti.

"Tiia tää on ihan jees, mutta..", alkoi Sannan palaute radan jälkeen kuten videoltakin kuuluu. Alun estekoulutehtävistä pienillä sain palautteeksi nättiä, mutta sitten kun rata alkaa niin homma edelleen vähän leviää. Ei toki niin kuten ennen, mutta silti. Se ei olekaan enää nättiä ja sievää, mitä se vielä ekoilla tehtävillä oli, vaan vähän epätasaista ja nypin Voittoa liian lähelle. Joku valmentaja joskus sanoi, että ensin korjataan virhe toiseen ääripäähän ennen kun päästään siihen kultaiselle keskitielle. Ja näin on meillekin nyt vähän käynyt, jos ennen survoin yhtä askelta pois, otan nyt mieluummin sen yhden lisää. Tosin sehän on toki meille parempi, sillä Voitto kyllä hyppää läheltä, mutta kaukaa ei.

Seuraavalle radalle esteitä nostettiin hieman. Rata alkoi nyt suoralla linjalla okserilta pystylle, sieltä sitten yksittäiselle okserille, jonka paikkaa oli nyt muutettu. Tässä nypin turhan lähelle taas ja Voitto ottikin puomin. Linjalla okserilta sarjalle jouduin vähän sujumaan, jolloin sarja jäi hiukan ahtaaksi. Yhden askeleen välissä on niin vaikea regoida, joten tasapainotus vähän jäi. Ei siinä kuitenkaan mitään suurempaa ongelmaa ollut. Sitten kahden laukan sarjalle, jonne oli melko vaikea ja tiukka lähestyminen, varsinkin kun ulkoavut eivät ole ihan kunnolla läpi. Lopuksi vielä yksittäinen okseri, jolle oli tulossa tosi hyvä paikka, mutta Voitto lähti imemään itse melko paljon, jolloin oltiin hiukan lähellä. Olin tullut aikaisemmilla kerroilla niin lähelle, että se varmaan sen takia reagoi tuolla tavoin juuri tuolla esteellä.

Loppuu sain vielä palautetta, että positiivistä on se, että nyt kun laukka on kunnossa onnistuu homma vaikka nyppisinkin vähän liian lähelle ja että Voitto ei ole tuhma, vaan hyppää kiltisti. Normaalisti valmennuksissa ei tule ehkä ihan noin paljoa huonoja etäisyyksiä, mutta faktahan on silti se, että usein meno  on vähän epätasaista. Sannakin sanoi ohjeeksi mennä nyt helppoja luokkia, eikä ahnehtia liian isoa, koska helposti käy sitten niin, että palataan takaisin siihen vanhaan.

Täytyy sanoa, että olin melko tyytyväinen valmennuksen jälkeen. Se että alun tehtävät sujuivat noin hyvin, enkä saanut kertaakaan palautetta liian huonosta laukasta on edistystä. Yksi meidän isoimmista virheistä alkaa nyt olla korjattu ja ihan oikeasti se hyvä laukka pelastaa monta tilannetta, johon sen ei edes luulisi vaikuttavan! Seuraava tavoite taitaakin olla ne ulkoavut ja sen myötä sitten se sisäohjassa roikkumisen lopettaminen.

Nyt estepostaukset sikseen, onhan niitä tullutkin jo aika monta peräkkäin. Joko tulee korvista ulos? Seuraavaksi hmm... minkähän postauksen sitä luonnoksista julkaisisikaan. Siellä on jos jonkinlaista postausta nimittäin kerrankin odottamassa on jalkojen hoitoa, kenttälanan teko-ohjetta, maastoilukuvia, lisäravinteiden testausta jne.