90cm & 100cm Kiuruvedellä

Kilpailukausi starttasi viime viikonloppuna hyvin käyntiin meidän varsinaista kilpailutasoa pykälän alemmissa luokissa ja sama meininki jatkui lauantaina Kiuruvedellä, tosin nyt jo ihan meidän tasoisissa luokissa. Ei voi kyllä olla hehkuttamatta! Tänä kautena, kaksissa kisoissa, ollaan kerätty jo melkein saman verran hyväksyttyjä ratoja kun koko viime kautena. Kisoissa tuntuu, että mulla on alla aivan uusi hevonen, hevonen joka tekee töitä munkin puolesta!

Sorsasalon jälkeen ilmoittauduin hiukan vastahakoisesti 90cm ja 100cm luokkaan. Mietin pitäisikö nyt ihan varmuuden vuoksi mennä vielä sillä pykälää varmemmalla korkeudella, mutta koska pienempiä luokkia ei Kiuruvedellä ollut, ilmoittauduin "pakon edessä" sitten vähän itseäni arveluttavaan korkeuteen. Ja hyvä, että ilmoittauduin, sillä oikeastaan jo ennen kisoja oloni varmistui ja varsinkin 90cm luokan kilpailupaikalla nähtyäni tiesin tämän olevan ihan oikea päätös. 

Kävelin radan Pinjan kanssa, jonka jälkeen juteltiin kaikki kohdat vielä Terhin kanssa läpi. Rata oli yllättävän helppo, ajattelin että harppaus 1/2-tason kisoista olisi suurempi 2/3-tason kilpailuihin. Olihan siinä eroa, mutta ei se missään nimessä vielä vaikea ollut. Oli paljon pitkiä noin 30 metrin kaarevia, pari hiukan vaikeampaa lähestymistä sekä yksi suhteutettu. Mittasin suhteutetulle itse 23 metriä, moni muu oli mitannut pari metriä enemmän, joten Terhin kanssa sitten puhuttiin, että se on varmaan reipas kuusi, mutta mun mittaus taisikin pitää paikkaansa, sillä väli oli melko normaali kuusi laukkaa eli todennäköisesti juurikin tuon 23m. Pitää nyt kotona tarkistaa mun jalkamitta, niin ei tarvitse sitten miettiä ketä uskoa kun voi uskoa omia jalkojaan sataprosenttisesti. Olin suunnitellut tekeväni pidemmän tien sarjalle, mutta Terhin kanssa puhuttuani suunnitelma muuttui ja käänsinkin vähän tiukemmasta välistä sitten toisessa vaiheessa. Muuten mun suunnitelma täsmäsikin Terhin ajatuksien kanssa!

©Ansku Kauppinen/ak.galleria.fi

Voitto oli verryttelyssä jälleen vähän huono. En saanut siihen oikein otetta, eivätkä hypyt okserille onnistuneet varsinkaan sen jälkeen kun melkein tipahdin. Joku kääntyi meidän alle suoraan okserin laskeutumisessa, Voitto sitten tietysti väisti sivulle, vaikka itse en vielä ollut tilannetta tajunnutkaan. Onneksi pysyin selässä, sillä ei olisi ollut kiva tipahtaa :D En hyppyyttänyt yhden ok hypyn jälkeen kuitenkaan enemmän, koska luotin että tilanne kyllä korjautuu sitten radalla, kuten Sorsasalossakin. Terhi kehotti mua käymään ennen omaa vuoroa ravailemassa valmistautuessani toisen pään esteläjän ja kontin lähellä, sillä moni hevonen kuulemma katsoo sitä ja mun pitäisi radalla sitten mennä hyvin läheltä tätä sivua, jotta pääsen hyvin kaarteesta tulevalle okserille.

Linkki 90cm videoon. Äänet on poistettu, koska tekijänoikeussyistä kisapaikalla soivaa musiikkia ei voi videolla kuulua.

Rata alkoi ihan ok, ensimmäiselle vähän lähelle, mutta siitä pitkä kaareva pystylle oli jo parempi. Sitten okseri pituushalkaisijalla, jolle tuli kyllä nypittyä ehkä vähän liian lähelle, mutta sain silti jatkettua hyvin kahdeksalla laukalla sarjalle. Hiukan vaikeammasta kaarteesta okserille, joka onnistui hyvin. Okserilta jälleen kaartaen pitkällä sivulla olevalle pystylle, josta kaartaen toiselle okserille vähän sujuen. Tässä vaiheessa lähestyttiin perusradan viimeistä estettä, ehdin jo hetken panikoida, että nyt en voi mokata tätä. Pientä viimeisen esteen panikointia, ollut joskus isompikin ongelma :D

Ensimmäinen ja toinen vaihe vaihtuivat keskellä 6 laukan linjaa, joka olikin todellisuudessa normaali kuusi laukkaa. Hyvä, että katsottuani muutaman radan uskoin enemmän omiin mittauksiini, enkä sujunutkaan välissä niin paljoa mitä oli aluksi puhetta, kun kuvittelin linjan olevan pidempi. Tämän jälkeen alkoi siis toinen vaihe, jossa ratsastin vähän aikaakin. Toinen vaihe oli paljon sujuvampi ja parempi, vaikkakin olisin voinut antaa Voiton laukata paljon paremmin. Itse olisin tosiaan tehnyt pidemmän tien sarjalle, mutta Terhin kannustuksesta käänsinkin vähän tiukemmin, joka oli hyvä ajatus, sillä tie oli hyvin ulkoavuilla ratsastettuna helpohko.

©Ansku Kauppinen/ak.galleria.fi

Mullehan kävi muuten radan kävelyssä moka. Luulin, että 1-okseri oli myös radan viimeinen este, vaikka se olikin todellisuudessa sen okserin vieressä oleva pysty. Onneksi huomasin tämän mokan, kun ihmettelin kaverin ratsastavan väärää rataa... En siis päässyt katsomaan siihen hyvää tietä radan kävelyssä ja olisinkin voinut kääntyä huoletta vähän tiukemmin mitä nyt. Radan jälkeen oli kyllä varmaan meillä kaikilla hymy korvissa tai ainakin mulla - ja Voitollakin sokerilahjusten takia.

Seurattiin tuloksia loppukäyntien ajan ja tipahdin ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi, jossa pysyinkin luokan loppuun saakka. Käytiin luokkine välissä vähän tankkaamassa kärryllä ja sitten siirryttiinkin takaisin kisakentän laidalle odottamaan metrin alkua.

Mun olisi metrin kävelyssä tehnyt ihan hirveästi mieli kääntää lyhyet tiet, sillä siinä oli tosi monta sellaista paikkaa, missä olisi saanut jopa Voitolla käännettyä. En nyt kuitenkaan halunnut tässä vaiheessa vetää liian riskillä, vaikka metrin rata ei isolta näyttänytkään. Terhi antoi ohjeeksi laukata vähän enemmän kaarteissa, kuten itsekin olin ajattellut edellisen radan jälkeen tehdä. Lisäksi suunnittelin kääntäväni sarjan jälkeen vitoselle vähän tiukemman tien, koska oli vain kaksi vaihtoehtoa, kiertää esteet tai mennä niiden edestä. Olisin mieluiten mennyt siitä puolesta välistä.

Katsoin pari ensimmäistä rataa, jonka jälkeen kipusin Voiton selkään ja suuntasin verkkaan. Ei oltu laitettu Voittoa tässä välissä ollenkaan pois, sillä se ei oikein viihtynyt kärryssä yksin. Tulomatkalla sillä oli onneksi Keskimäeltä mukaan poimittu Hevi, mutta Hevi jäisi yöksi kisoihin, joten loppupäivänä ei ollut kaveria. Verryttely ei hyppyjen osalta ollut nytkään mikään loistava, mutta oli se kuitenkin parempi mitä edellinen. Pitää nyt pystyä kokoamaan ajatukset paremmin myös siellä verkassa, ettei tulisi noin huonoja etäisyyksiä juuri ennen rataa.

Linkki 100cm luokan videoon. Äänet on poistettu, koska tekijänoikeussyistä kisapaikalla soivaa musiikkia ei voi videolla kuulua.

Rata alkoi samalla tavalla kun edellinenkin luokka. Okserilta kaartaen pystylle ja sitten okserilta sarjalle. Tämä rata alkoi paljon paremmin mitä edellinen ja käänsinkin kakkosen jälkeen vähän tiukemmin mitä olin suunnitellut radan kävelyssä. Ehkä tuollaiset hetken päähänpistot ei aina toimi, mutta nyt sain kyllä ratsastettua silti oikein hyvin okserille ja aikaakin tuli vähän säästettyä. Linja sarjalle oli hyvä kahdeksan ja käännös vähän tiukemmin viitosellekin onnistui. Koska ajauduttiin melko lähelle vitosta mietin ihan hetken ennen estettä, että kääntyisinkö tiukasti jo ennen sarjan a-osaa seuraavalle esteelle. Se olisi kyllä varmaan onnistunut, mutta päädyin kuitenkin pysymään suunnitelmassani. Kutoselle laukatessani muistin Terhin ohjeen sujua ja laukkasinkin vähän isommin seuraavalle pystylle. Pitkä kaareva pystyltä okserille sujui hyvin, kuten koko loppurata. Saatiin kuitenkin lopulta yksi aikavirhe. Ensimmäinen kerta kun saan aikavirheen ja on tullut monta kertaa aikaisemmin himmailtua paljon enemmän! Mutta aikavirhe ei kyllä haittannut yhtään, sillä rata oli muuten hyvä ja sujuva eikä tavoite ollutkaan saada ruusukkeita.

Nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun mene hyvin alkaa vähän jo harmittelemaan miksei tullut käännettyä tiukemmin, kun olisi ollut siihen mahdollisuudet. No, katsotaan miten kisakausi tästä jatkuu. Ehkä me ihan tosissaan vielä jossain vaiheessa ratsastetaan kelloa vastaan, kun alkaa olemaan meno ihan erilaista kun viime kaudella, jolloin lähinnä yritettiin selviytyä jokaisesta esteestä yli. Nyt täytyy olla vain tyytyväinen ja onnellinen tämän hetkiseen tilanteeseen ja toivoa, ettei tämä ole mikään hetkellinen tila.