Istuntajuttuja

Istunnalla ja sen myötä apujen käytöllä on iso merkitys siinä miten hevonen toimii ja miltä ratsukko näyttää. Aina siistiä ulkomuotoa ei luoda hienoilla varusteilla tai edes siisteillä ja puhtailla varusteilla, vaan sillä omalla istunnalla. Miten epäsiistille näyttääkään etunojassa, silmät niskassa, kädet suorina ja kantapäät ylhäällä ratsastava ratsastaja. Niin ja voin hyvällä omatunnolla sanoa tuon, koska nuo kaikki virheet löytyvät omaltakin virhelistalta.

Saan valmennuksissa tietysti paljon palautetta istunnasta, mutta suurin herättäjä on kuitenkin aina se omasta ratsastuksesta otettu kuva tai video. "Siis ihan oikeastiko mä näytän tuolle", tulee usein mietittyä kuvia katsellessa. Päätin nyt Viikon blogihaasteen innoittamana analysoida vähän omaa tämän hetkistä istuntaa sen pohjalta mitä kuvista näkyy ja mitä valmentajalta on kuultu. 

Koko ajanhan istunnassa on kehitettävää, ennen kun päästään korjaamaan pikkujuttuja pitää suuret linjat olla kunnossa. Käynkin tässä lähinnä läpi kolmea isoa virhettä, jotka mulla on tällä hetkellä "pinnalla". Kun näitä on saatu korjattua, syntyy uusia virheitä ja sen lisäksi pienempiä virheitä nostetaan esille.

Virheet ja ongelmat

Kädet

Käsissä ei ole kulmaa, jonka lisäksi kyynärpäät lepattavat irti kyljistä.

Nyrkit eivät pysy kiinni eivätkä ole pystyssä. Ohjat liukuvat tämän takia jatkuvasti liian pitkiksi.

Kädet vaeltavat väärälle puolelle, eikä nyrkit ole tässäkään kiinni saatikka pystyssä.

Suurin osa virheiden korjauksesta lähtee ihan vain aivoista, siitä että havainnollistaa virheen ja sen myötä korjaa sen. Suurin apu on valmentaja tai joku muu kentän laidalla, joka huomauttaa heti kun nyrkki ei ole pystyssä tai kyynärpäissä ei ole kulmaa. Näitä virheitä on multa korjattu jo melko pitkään, joten itsekin osaan jo melko hyvin aina vaan muistaessani korjata asiaa. Välillä virhe tuntuu jo katoavan, kunnes se sitten taas puskee pinnalle.

Kyynärpäiden kylkiin saamiseksi ja niissä kulman pitämiseksi olen kokeillut raippaa selän taakse käsien läpi, mutta siinä oli hankala ratsastaa eikä se oikein mulla toiminut. Halutessani kun kuitenkin pystyn laittamaan kädet oikeaan asentoon, mutta se vaan aina unohtuu... Olen kuitenkin huomannut, että ongelma on aina pahimmillaan talven jälkeen, kun päällä on paksuja untuvatakkeja ja muutenkin jäykät vaatteet. Kädet ei pääse silloin kylkiin kiinni, vaikka ehkä siltä voikin näyttää ja sitten kun niitä on koko talven pitänyt vähän irti kyljistä, ei yhtäkkiä onnistukaan korjaus oikeaan asentoon.

Nyrkin korjaaminen pystyyn olisi tärkeää, sillä vaakatasossa käsi on paljon kovempi. Tässäkään ei ole kyse mistään muusta kun siitä, että tajuan korjata käden pystyyn ja nyrkin kiinni. Korjaaminen oikeaan asentoon on naurettavan helppoa, mutta silti se aina valahtaa siihen vanhaan asentoon hetken ratsastettuani..

Ryhti ja Katse

Lapaluut ja pää roikkuvat edessä ja katse niskassa.

 

Mun ikuisuusongelma on ryhti. Tätä on korjattu todella paljon, sitten se taas valahtaa takaisin tähän tilanteeseen, kunnes se korjataan uudelleen ja nyt se toivottavasti tulee jäämäänkin sitten siihen oikeaan asentoon. Eli suurimmat ja ehdottomasti istunnassani katsojana eniten häiritsevät ongelmat ovat ryhdin kanssa. 

Lapaluut pitäisi viedä takaa yhteen, eikä antaa niiden roikkua edessä. Lisäksi pää pitäisi ajatella selkärangan jatkoksi eikä roikkumaan edessä. Tämän virheen korjaaminen on oikeasti vaikeaa, sillä virheet lähtee lihasjumeista/heikoista lihaksista, en saa niitä korjattua paikoilleni tai jos saan niin varsinkin niskaan tulee helposti kipeä jännitystila, jonka kanssa ei ole kiva ratsastaa.

Tätäkin virhettä on korjattu korjaamalla, mutta olen tehnyt sen eteen enemmän muitakin hommia, sillä kun se korjaaminen ei ole ihan kivutonta ja helppoa. Venyttely ja lihaskunto harjoitteet on auttaneet jonkin verran, ehkä niitä pitäisi tehdä enemmän, että ne auttaisivat selvemmin. Eniten apua on kuitenkin ollut asiaan koko ajan huomiota kiinnittämisellä. Esim. kun istun koneella tai ajan autoa yritän istua lapaluut yhdessä ja pää selkärangan jatkona. Apua on ollut myös ilman jalustimia menemisestä, sehän nyt kehittää muutenkin istuntaa, mutta itsellä auttaa varsinkin ylävartaloa.

Katse on varmaan yksi ongelmista, mitä melkein meistä jokaiselle on joskus huomautettu. Pään edessä roikkumiseen mulla auttaa jo paljon se, että katson ylös. Tämä virhe on onneksi helppo korjata, mutta varsinkin yksin mennessä kotona, jossa ei ole peilejä, tulee usein katsottua alas. Miltä se hevonen nyt näyttääkään tai taipuuko se hyvin kulmassa. Sen katseen ei vain pitäisi jäädä sinne..

Jos tykkäsitte voisin kirjoittaa samanalaisen myös esteiltä?
Kertokaa muuten teidän pinttyneitä virheitä sekä miten olette niitä korjanneet?

Viikon blogihaasteeseen osallistumalla voit voittaa yli 100 euron arvoisen istunta-aiheisen kirjapaketin. Osallistu täällä!