Kisakauden avaus Sorsasalossa 1/2

Kuva: Aaveen.net

Nyt on meidänkin osalta kilpailukausi korkattu, vähän myöhään ja vähän normaalia matalammilla korkeuksilla, mutta silti! Täytyy kyllä heti alkuun mainita, että luokkakorkeudet oli valittu ihan nappiin. Oli kiva hypätä kolme helppoa rataa, joissa jokainen este tuntui pieneltä! Juuri tällaista kisareissua kaivattiin tähän hetkeen.

Lauantaina suunnattiin melko inhimilliseen aikaan auton nokka kohti "naapuritallia", jonne Lilli jäi sinne kisapäivän ajaksi päivähoitoon. Sen on paljon kivempää tarhailla, mitä kulkea narun päässä mukana saatikka juosta itsensä henkihieveriin yksin kotona... Voitto tosin oli koko matkan melko huolissaan ja surullinen, kun kaveria ei heinäpussia jakamassa ollutkaan. Se kuopi, raaputti hampaita ja hirnui melkein koko matkan. Onneksi oli lyhyt matka ja kilpailupaikalla kavereita, joten mikään iso ongelma tuo ei ollut.

Kisapaikalla käytiin heti kurkkaamassa Pinjan kanssa rata ja maksamassa meidän luokat. Sorsasalo on meille tuttu kisapaikkaa, jossa on tosin yleensä aina sateista, kuten lauantainakin. Kenttä oli vielä aamulla oikein hyvä, tosin sileän verkkakentällä käytiin vain kääntymässä, mutta muuten pohjat olivat tosi hyvät. Toisen luokan aikaan olikin jo sitten hiukan märempää.

Kuva: Wilma Sorjonen

80cm esteet olivat ihan oikeasti todella pienen näköisiä isolla ulkokentällä ja rata muutenkin kivan helppo, oikeastaan vain yksittäisiä esteitä ja tietysti sarja. Radalla olevat muuri ja valkea portti ovat meille helppoja, ainakin yleensä, ikinähän sitä ei voi tietää millaiset esteet juuri tänään pelottavat. Radan käveltyäni sanoin, että jos me ihan oikeasti mokataan tämä pikkuluokka niin lopetan koko kisaamisen.

Verryttely sujui hyvin, tosin suuntaa ei vaihdettu kertaakaan, sillä ratsastajat eivät oikein tainneet olla perillä uudesta systeemistä, jonka mukaan ei ilmeisesti tarvita verkkaan ketään valvojaa ja suuntaa pitää siis vaihtaa yhteisymmärryksessä muiden kanssa. Näin ollen sitten kaikki menivät samaan suuntaan ja kuulin, että myöhemmissä luokissa oli pudonnutta estettä joutuneet ratsastajat tulla selästä alas nostamaan takaisin kannattimelle, kun verkkakentällä ei muita auttavia käsiä sillä hetkellä ollut. Minun mielestä se, joka vahtii ketkä pääsevät verkkaan voisi huudella myös suunnanvaihtoa tietyn ajan välein, koska onhan se jotenkin hankalaa rueta selästä huutelemaan kahdeksalle ratsukolle, että vaihdetaanko suunta. 

Takaisin itse asiaan eli verkka sujui hyvin. Ratsastin Voittoa kuten ennen estevalmennusta, olen aikaisemmin tehnyt kisoissa kieltojen pelossa sen, että olen mennyt vain ajatukselle eteen, eteen, eteen. Nyt kun ratsastin sitä rauhallisesti, mutta tietysti pyrin saamaan sen liikkumaan aktiivisesti onnistui kaikki paljon paremmin. Verkkahyppyjä en ottanut pystylle ja okserille montaakaan, sillä ne vähät mitä otin sujuivat todella hyvin. Yleensä verkassa tulee paniikissa ajauduttua huonoihin paikkoihin, mutta nyt meni kyllä ihan päinvastoin!

Voitto oli itse kisa-areenalla melko virkeä ja eteni reippaasti kohti esteitä. Kisoissa on aina oikeastaan ollut ja on vieläkin vaikeaa, se että Voitto on niin reipas. Kun kotitreenissä se menee rauhallisesti jos en toisin käske, niin kisoissa se lähtee jo itsekin kiihdyttämään esteelle, jolloin mun on vaikeampi ratsastaa se hyvään etäisyyteen, kun en ole tottunut tuollaiseen käytökseen.

linkki videoon

Ensimmäinen rata oli viikonlopun radoista epätasaisin. Ensimmäiselle esteelle ratsastin ehkä vähän turhan paljon eteen, vaikka oltiin toki jäämässä vähän kauaksi. No, tulipa ainakin varmistettua, että yli mennään :D Seuraava sujui ihan ok, kuten sarjakin. Neljännelle esteelle tultiin jo oikeasti hyvään etäisyyteen, mutta sitä seuraavalle okserille otettiin ehdottomasti yksi askel liikaa. Pysty ennen muuria sujui hyvin, mutta muurilla kadotin etäisyyden ihan kokonaan,  räpiköitiin siitä silti yli kunnialla. Lähtöportin kulmassa vähän mutkiteltiin, liekö Voitto olisi halunnut jäädä siihen vai muuten vain viskeli jalkojaan. Etäisyys oli kuitenkin hyvä ja tässä välissä taisikin alkaa toinen vaihe. Videolta ei näy, mutta seuraavalle okserille lähdettiin vähän kaukaa kun mulle oli epäselvää otetaanko nyt lähelle vai kauas. No, onneksi Voitto tiesi mitä tehdä! Seuraava pysty hyvin ja toiseksi viimeinen okseri vähän pohjaan. Viimeiselle pystylle oli pitkä lähestyminen ja vähän sitten lähestyinkin sitä villisti, mutta yli päästiin kuitenkin hyvin.

Ei tarvinnut lopettaa kisaamista, eikä tarvinnut olla pettynyt Voittoon. Voitto hyppäsi tosi hyvin ja olin toki itsekin menossa kaikista ihan täysillä yli, sillä tiesin, että Voitto pääsisi kyllä ihan mistä paikasta tahansa tuollaisia esteitä yli. Tuo asenne pitäisi saada siirrettyä myös sinne isompiin luokkiin, koska kyllä se Voitto 90cm ja jopa 100cm pääsee vähän huonommistakin etäisyyksistä. 

Kuva: Wilma Sorjonen

Kuva: Wilma Sorjonen

Laitettiin Voitto hetkeksi maastokävelyn jälkeen traikkuun syömään ja mentiin itsekin autoon sadekuuroa pakoon. Sää selkeni sopivasti seuraavaan luokkaan, mutta pohjat olivat kyllä nyt kastuneet melko pahasti ja verkka oli jopa hiukan liukas. 90cm olikin vähän lyhyempi, sillä arvostelu oli A.2.0. Tämäkin rata tuntui helpolle radan kävelyssä, eikä näyttänyt juuri 80cm luokkaa isommalta, vaikka todellisuudessa sitä tietty olikin.

Verryttely sujui hyvin, tosin äiti sai puhdistaa ennen rataa mun silmälasit, sillä niistä sadekuuron takia tuskin näki läpi. Menin muuten koko viikonlopun silmälaseilla, olihan ne vähän tiellä varsinkin sateella, joten pakko opetella nyt käyttämään niitä piilareita. Voitto alkoi olla niin radalla kun verkassakin enemmän oma rauhallisempi itsensä, jolloin ratsastaminen oli vieläkin tutumpaa ja näin ollen helpompaa.

linkki videoon

Rata alkoi helpolla pystyllä, jolle pääsinkin melko hyvin. Sitten olikin pitkä matka seuraavalle okserille, joka sekin ylitettiin sujuvasti. En ollut mitannut seuraavaa linjaa, sillä se oli niin pitkä että ajattelin mennä ihan vaan fiiliksellä ja se toimikin hyvin. Sitten typerä moka lähestyessä varmaan radan pienintä pystyä. En saanut suoristettua kunnolla ja ajauduttiin melko lähelle, Voitto otti sieltä sitten takasilla puomin. Puomeja ei tosin lasketa, joten ei haitannut toisaalta juuri yhtään. Laukan olisi pitänyt pysyä kaarteen läpi ja tätä pystyä lähestyttyessä vähän aktiivisempana, isolla kentällä vaan helposti sokaistuu siihen mennäänkö nyt energistä laukkaa vai pitkää laukkaa...:D Sarja sujui hyvin, vaikkakin olisin voinut tulla vähän rauhallisemmin sisään, jolloin väli olisi ollut parempi. Viimeiset kaksi estettä ylittyi myös ongelmitta, vaikkakin viimeiselle okserille hyppyytin vähän kaukaa, olisi varmasti toiminut paremmin jos olisin vain odottanut nätisti.

Päivän jälkeen oli kyllä tosi hyvä fiilis! Voitto hoiti homman kotiin, eikä miettinytkään stoppailua. Nämä oli ekat kilpailut vuoteen, kun kotiin tuomisina ei ollut yhtään hylättyä rataa, vaikkakin luokkakorkeus nyt olikin toki 10cm alhaisempi mitä aikaisemmin.

Pahoittelen muuten mahdollisesti sekavaa postausta, väsyttää niin kamalasti että ajatuskaan ei enää oikein kulje..

Voitolle taputukset! Tämä olisi niin ihana kuva, varsinkin jos Voitto näyttäisi vähän iloisemmalle.

Kuva: Wilma Sorjonen