Takaisin mataliin luokkiin

Vuosi 2013 sujui vaihtelevasti kisojen suhteen. Kotiin viemisinä oli aina ainakin yksi puhdas rata ja pari kertaa ruusukekin. Sitten alkoi alamäki. Vuosi 2014 meni surkeasti, niin kisoissa kun treeneissäkin aluksi. Kisaaminen aloitettiin vasta myöhään kesällä eikä silloinkaan useissa kisoissa käyty, koska treeneissä jo tiedostettiin ongelmat. Jokaiselta kisamatkalta kotiin viemisinä oli ainakin yksi hylätty suoritus. Valmennuksissakin tuli alkuun useita, jopa kymmeniä kieltoja. Masentavaa

Terhi on vienyt meitä viime kesästä asti eteen päin ja melko onnistuneesti ollaan edetty! Jos ensimmäisissä valmennuksissa tipahdin pari kertaa ja kiellettiin ainakin kymmenen kertaa, tulee nykyään valmennuksia, jossa kieltoja ei tule yhtään ainutta. Noin huonosta tilanteessa ei herkän hevosen kanssa noustakaan heti jaloilleen, mutta pikkuhiljaa ollaan saatu treenattua niin kuskia kun hevostakin ja aletaan olla tilanteessa missä oltiin ennen näitä kaikkia ongelmia. 

Vuonna 2012 sijoituttiin 105cm luokassa. Silloin meillä meni hyvin!

Jossain vaiheessa meillä meni joku pieleen, se tapahtui pikkuhiljaa, eikä osattu tarttua siihen ajoissa eikä tarkalleen vieläkään tiedetä mistä se johtui tai alkoi. Oliko kaiken takana liian vähäinen treeni vai joku epäonnistunut valmennus, jonka jälkeen meille molemmille iski epävarmuus. Suurin ongelmahan nimenomaan on ollut epävarmuus, molemmat pelättiin lähestyä estettä. Ja siitä seurasi sitten lukuisia muita ongelmia tai lukuisista muista ongelmista seurasi epävarmuus, tiedä sittenkumpi on syy ja kumpi seuraus. Ei mua itse hyppääminen koskaan pelottanut, vaan se että nyt mokaan ja Voitto hämmentyy.

Palattiin Terhin kanssa takaisin pieniin esteisiin, nostettiin tasoa pikkuhiljaa takaisin siihen mihin jäätiin ja nyt ollaan oikeastaan siinä tilanteessa, mitä ennen kaikkia suuria ongelmia. En tiedä uskaltaako sitä edes sanoa, koska seuraavassa valmennuksessa me tietysti taas palataan vanhaan, mutta viime aikoina ei ole tullut sellaista tilannetta että yhdelle esteelle tulisi kieltoa kiellon perään. Sellaiset tilanteet ovat minusta kaikista pahimpia, ne syövät sekä minun että Voiton itseluottamusta.

Voitto ei ole mikään helppo hevonen. Se ei ole yleensä ilkeä, mutta se on äärimmäisen herkkä ja tarkka. Se ottaa helposti yhdestä kiellosta nokkiinsa ja kieltää lisää ja lisää, vaikka tilanne olisikin korjattu. Olen saanut blogissa kommentteja, että eikö kannattaisi vaihtaa hevosta. Vaikka olisi tietysti ollut "parempi", jos minulle olisi Lillin jälkeen tullut joku helppo hevonen ja sen jälkeen vasta Voitto, mutta en minä, ihan tavallinen harrastelija, ala hevosta vaihtamaan sen takia koska ei onnistu. Kun tavoitteet ei ole tähdissä, voi hyvin treenata monta vuotta paikallaan saavuttamatta sen kummempia.

Tässä vielä 105cm rata vuodelta 2012, josta puhuin ylemmän kuvan yhteydessä.

Sitten alkupölinät sikseen ja itse kisaplääneihin. Tarkoitus olisi korkata kausi äitienpäiväkisoissa Sorsasalossa. Lauantaina 9.5. on 1-tason kilpailut ja heti perään sunnuntaina 10.5. 2-tason kilpailut. Valmentajan kanssa puhuttiin, että voisin mennä molempina päivinä 90cm, mutta silloin ekana päivänä ottaa alle 80cm luokan. Vaikka 80cm on todennäköisesti varsinkin isolla ulkokentällä tosi pienen tuntuinen, niin saadaan sitä ratatreeniä kisoissa ja muutenkin kisakokemusta. Eikä se korkeus niinkään vaikuta meidän menoon, se on tullut jo huomattua...

Koska haluan oikeasti yrittää onnistua tänä kautena, niin pitää vaan "kehdata" laskea sitä rimaa. Jos treeneissä aloitettiin ihan alusta viime kesänä, miksei samaa tehdä nyt kisoissakin. 80cm on hyvä ratkaisu 90cm alle, varsinkin kun yleensä se toinen luokka on aina ollut meillä parempi, vaikka se korkeudeltaan on korkeampi ollutkin. Tuloksia katsellessa usein ekasta luokasta on tullut se hylätty ja sitten se isompi 100cm onkin sujunut hyvin.

Onhan se jollain tapaa masentavaa palata samalle kentälle, samaan korkeuteen mitä vuosia sitten Voiton kanssa meidän ekoissa kisoissa. Mutta nyt kokeillaan tehdä kaikkemme, että tämä kausi olisi parempi kun aikaisemmat! Jos se vaatii estekorkeuden laskemista niin sitä lasketaan, se että isommat radat sujuvat kotona ei tarkoita että ne sujuisivat kisoissa. Ja muutenkin kisakausi pitkän tauon jälkeen voi olla ihan hyvä aloittaa yhden pykälän alempaa mitä aikaisemmin.

Sorsasalon (toivottavasti onnistuneiden, pitäkää peukkuja!) kisojen jälkeen olisi näillä näkymin tarkoitus suunnata Kiuruvedelle, jotka onkin jo 3-tason kilpailut. Lauantaina 16.5. on ainakin 90cm luokka ja sunnuntaina 95cm luokka, mutta tätä pitää vielä suunnitella.  Terhi on todennäköisesti itse kisoissa paikalla auttamassa, jos ei ole niin sitten ei varmaan kyllä edes lähdettäisi. Puhuttiinkin, että kierretään Terhin kanssa samoja kisoja mahdollisimman paljon, jolloin saisin häneltä apua myös kisoissa.

Onko teillä vastaavia kokemuksia/fiiliksiä?

 Joko te olette aloittaneet kisakauden?